© Lynn (VRL-05265)

Ulkoasusta kiitos © VRL-02412

Tranquille K, Ransu

VH17-012-0099 / #PKK1618

hollantilainen puoliverinen, ruuna
ruunikonkimo, 178 cm
syntynyt 13.06.2009, 8-vuotias

Ex-omistaja: Piritta (Lynn, VRL-05265)
Omistaja: Inna VRL-05322

esteratsu
ko. HeB re. 160 cm me. cm

KTK-II, Fn, VIP MVA




Luonnekuvaus

Ransu, lentävä hollantilainen, saattaa niittää menestystä estekentillä, mutta älyllisissä mittelöissä se ei kyllä yltäisi kärkikahinoihin. Höseltävä, häseltävä ja hongankolistajamainen hevonen on kömpelöllä tavalla hurmaava, mutta samalla myös varsin rasittava. Arkiset toimenpiteet voivat koetella hermoja, kun Ransu ei malta asettua hetkeksikään aloilleen ja tahtoo osallistua aivan kaikkeen. Nuori ja vilkas ori ei sovellu kokemattomien hevosharrastajien käsiteltäväksi, vaikka perusluonteeltaan kiltti onkin.

Ransussa on yhä jäljellä jotakin nuoren hevosen kömpelöyttä. Se on suuri ja hitaasti kehittyvä hevonen, joka näyttää vielä hontelolta koikeltajalta. Sillä on kuitenkin hyvä liikemekaniikka ja estehevosen laadukas laukka. Ori ei suoranaisesti loista synnynnäisellä esteälyllä, vaan saattaa yksin jätettynä tai puolivillaisesti ratsastettuna tehdä kummallisia ratkaisuja, mutta sillä on erinomainen hyppy ja yhteistyökykyinen luonne. Ransu yrittää parhaansa mukaan vastata ratsastajan apuihin silloinkin, kun ei ole aivan varma, mitä siltä odotetaan. Ransu tarvitsee osaavan ratsastajan toimiakseen. Siinä on vielä särmiä hiomatta ja työnsarkaa riittää, ennen kuin se pääsee täyteen loistoonsa.

Ransu on ikäisekseen jo varsin kokenut maailmanmatkaaja ja onkin helppo lastata ja kuljettaa. Sen uteliaisuus uusia ympäristöjä kohtaan ei kuitenkaan ole himmentynyt, ja kisapaikkojen hälinä saa sen pään pyörimään. Ransu ei kuitenkaan niinkään jännitä tai säiky, vaan on vain kovin kiinnostunut ympäristöstään. Kun orin saa keskittymään suoritukseen, se toimii kisaradoilla aivan kuten kotonakin.

© Lynn

Suku

Jälkeläiset

listattu vain osa jälkeläisistä, loput löytyvät sukuselvityksen lopusta
isä Rocket K
KWPN m 176 cm
ii. Renaissance iii. Reminiscence
iie. Jubilant
ie. Shonda iei. Tomasso K
iee. Sherry xx
emä Lumoline
KWPN rtkm 173 cm
ei. Lux Lumos eii. Lockhart
eie. Kismina
ee. Chantelle eei. Joyeux Joe
eee. Chanteuse

Rocket K (i) oli jalostuksessa vielä hieman villi kortti, kun Ransun kasvattaja päätti käyttää sitä tammalleen. Ransu edustaa vasta Rocket K:n toista ikäluokkaa, mutta sen kasvattajalla oli vankka usko potentiaaliseen, hyväsukuiseen esteoriin, jolla oli mahtava hyppy ja sitäkin suurempi karisma. Rocket K:ta ei tunneta helposta luonteesta, mutta estehevosena se on tehnyt kovaa jälkeä. Sittemmin sen varsoista monet ovat osoittaneet, että ori on laadukas myös jalostushevosena. Suuri musta ori on vakiinnuttanut asemansa melko suosittuna siitosorina. Sen haastava luonne takaa, että sitä käyttävät jalostukseen ensisijaisesti kilpahevosta varsastaan tavoittelevat kasvattajat. Rocket K:n varsoja onkin nähty ikäluokkakilpailuissa ja pian varmasti myös GP-radoilla.

Rocket K on laadukkaan isälinjan jatkaja. Sekä sen musta isä, Renaissance (ii), että tummanruunikko isoisä, Reminiscence (iii), ovat melko tekijöitä estehevosjalostuksen saralla. Renaissance muistetaan vaiheikkaasta kilpaurastaan. Kun haastavan hevosen tie erosi sen ensimmäisestä ratsastajasta, meni muutama vuosi, ennen kuin se löysi jälleen kilparatsastajan, jonka käsiin se sopi. Niiden vuosien aikana sen esiintymiset kilpa-areenoilla olivat usein enemmänkin leipää ja sirkushuveja -osaston toimintaa kuin vakavasti otettavaa kilparatsastusta. Oikeisiin käsiin päästyään hevosesta kuoriutui menestyjä. Reminiscence tunnettiin poikaansa tasaluontoisempana, estehevoseksi melko vankkarakenteisena orina. Sen raskastekoisuutta tasoittamaan valittiin sievä mustanruunikko Jubilant (iie), jossa oli melko runsaasti täyttä verta.

Shondan (ie) toivottiin tasaavaan Renaissancen haastavaa luonnetta. Sen ruunikko emä Sherry xx (iee) oli kenttäratsu, joka teki kaksi varsaansa vasta vanhemmalla iällä. Tomasso K (iei) oli melko pienikokoinen estehevonen, jota kutsuttiin hevospiireissä Teddyksi sympaattisen, suorastaan halinallemaisen käytöksen takia. Esteradalla se teki kaikkensa ratsastajansa eteen ja fanitapaamisissa ori ilahdutti useita ihailijoita nauttimalla rapsutuksista korvat hörössä. Shondassa olikin paljon isänsä piirteitä: pienikokoiset mustat hevoset muistuttivat toisiaan paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan.

Ransu on emänsä kuudes jälkeläinen. Lumoline (e) on upeita, laadukkaita varsoja jättänyt allround-tamma, jonka jälkeläiset ovat pärjänneet niin askellaji- kuin estepuolellakin. Ransun kasvattajan mukaan tamma onkin hänen helmensä: kaunis, valkea satuhevonen, jolla on hieno luonne ja onnistuneesti yhdistelty suku. Isän puolella tamman suvussa on enimmäkseen kouluhevosia ja emän suvussa sen sijaan virtaa esteveri.

Lux Lumos (ei) on vaaleanrautias kouluhevonen, jonka liinahtavia jouhia voi vain ihailla. Merkittävämpiä ihailunkohteita hevosessa ovat kuitenkin sen liikkeet, ratsastettavuus ja menestyneet jälkeläiset. Lux Lumos on onnekkaaksi osoittautunut yhdistelmä supertähteä ja tuntematonta tammaa: Kismina (eie) oli vaatimattomasta suvusta syntynyt pieni punarautias tamma, joka astutettiin yhdellä aikansa suosituimmista jalostusoreista. Lux Lumoksesta tuli lopulta yksi Lockhartin (eii) eniten mainetta niittäneistä jälkeläisistä, kun se pääsi oikean omistajan käsiin. Se ei ollut kaikilta osin huippusukuinen hevonen, mutta osoitti olevansa omistajansa toiveiden ja arvostuksen väärti.

Chantelle (ee) on kookas mutta hienostunut kimo tamma, joka saattaa vielä vanhoilla päivilläänkin sortua diivailuun ja oikutteluun. Se saanee kuitenkin paljon anteeksi, sillä se on yksi omistajansa huipputammoista. Kourallisen hienoja jälkeläisiä jättänyt estesukuinen tamma polveutuu laadukkaasta emälinjasta. Chanteuse (eee) jättääkin varjoonsa Joyeux Joen (eei), joka oli vielä nuori ja ennalta kokeilematon siitosori, kun Chanteuse astutettiin sillä. Joyeux Joen varsoista osa osoittautui hyviksi jalostushevosiksi, mutta kirkkain tähti jäi uupumaan, eikä sen orilinja jatku kovinkaan vahvana. Käyttöhevosina orin jälkeläiset ovat menestyneet kohtalaisesti.

© Lynn


Kilpailumenestys

22.01.2016 - ERJ - 120cm - Shadow - 1/93
23.01.2016 - ERJ - 120cm - Shadow - 2/93
24.01.2016 - ERJ - 120cm - Shadow - 9/93
27.01.2016 - ERJ - 130cm - Yemene - 2/28
29.01.2016 - ERJ - 120cm - Shadow - 1/93
03.02.2016 - ERJ - 130cm - Yemene - 1/27
14.03.2017 - ERJ - 120cm - Elm Ponies - 4/30
17.03.2017 - ERJ - 120cm - Elm Ponies - 3/30
17.03.2017 - ERJ - 120cm - Elm Ponies - 2/30
02.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 3/30
07.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 1/30
07.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 2/30
09.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 5/30
11.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 2/30
15.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 3/30
16.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 3/30
18.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 2/30
04.04.2017 - ERJ - 130cm - Kultahuisku - 02/28
05.04.2017 - ERJ - 130cm - Kultahuisku - 05/30
05.04.2017 - ERJ - 130cm - Kultahuisku - 03/28
06.04.2017 - ERJ - 130cm - Kultahuisku - 03/28
09.04.2017 - ERJ - 130cm - Kultahuisku - 02/28
15.05.2017 - ERJ - 140cm - Elm Ponies - 02/30
17.05.2017 - ERJ - 140cm - Elm Ponies - 01/30
18.05.2017 - ERJ - 140cm - Elm Ponies - 02/30
02.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 01/30
03.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 03/30
03.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 02/30
04.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 05/30
04.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 03/30
05.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 04/30
05.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 01/30
06.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 05/30
07.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 03/30
07.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 03/30
08.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 03/30
08.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 03/30
08.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 01/30
11.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 04/30
11.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 05/30
12.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 01/30
13.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 04/30
13.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 03/30
13.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 01/30
14.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 03/30
15.06.2017 - ERJ - 130cm - Delicate - 01/30
18.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 03/30
19.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 02/30
22.06.2017 - ERJ - 140cm - Satulinna - 05/30
23.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 01/30
25.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 02/30
26.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 04/30
27.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 03/30
27.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 01/30
28.06.2017 - ERJ - 140cm - Puzzle Rebellion - 05/30
29.06.2017 - ERJ - 130cm - Tuiskula - 04/30
29.08.2017 - ERJ - 160cm - Aittohaara - 04/31
30.08.2017 - ERJ - 160cm - Aittohaara - 02/31
02.09.2017 - ERJ - 160cm - Aittohaara - 05/31
02.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 04/30
04.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 01/30
04.09.2017 - ERJ - 160cm - Aittohaara - 03/31
11.09.2017 - ERJ - 160cm - Team J&K - 02/13
11.09.2017 - ERJ - 160cm - Team J&K - 03/13
11.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 04/30
15.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 01/30
17.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 01/30
24.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 05/30
27.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 01/30
28.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 02/30
30.09.2017 - ERJ - 150cm - Everholt Estate - 04/30
03.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 02/30
04.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 02/30
09.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 01/30
09.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 02/30
13.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 03/30
15.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 01/30
20.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 02/30
20.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 03/30
24.03.2018 - ERJ - 160cm - Gestüt Helmwald - 02/30
Sijoituksia yhteensä 0 kpl
7 sijoitusta 120cm tasolla
49 sijoitusta 130cm-140cm tasolla
24 sijoitusta 160cm tasolla

KTK-II 15.03.2016, 21,5+17+17 = 74%
Fn myönnetty 2016
VIP MVA myönnetty 2017


Rakenneluokat
23.01.2016 - Sadehelmen Suomenhevoset - Hevosorit, tuom. viiru - EO-sert
07.02.2016 - Sadehelmen Suomenhevoset - Hevosorit, tuom. nica - LKV - BIS3, KTK-sert (tuom. Kopoin)
23.02.2016 - Kuolemanpaikka - Hevosorit, tuom. Anne - LKV - BIS5, KTK-sert (tuom. aksu)
05.08.2016 - Greywood Ranch - Muut oriit, tuom. Anne, EO-sert

Muu kuva -luokat
23.02.2016 - Kuolemanpaikka - Ajo- tai ratsastuskuva, tuom. aksu - KM
"Hieman erikoisemmalla rajauksella varustettu estekuva. Hevosen ja ratsastajan värit sointuvat kivasti yhteen. Toteutus jää kuitenkin aavistuksen kaksiulotteiseksi."
30.03.2016 - Seppele - Kilpailua ja kiillettä, tuom. Anne - KP
"Kaunis ja maalausmainen tekniikka. Melkoisen tiukka rajaus. Hyvin luokkaotsikkoon istuva kuva."
17.02.2018 - Newerra - Talvinen kuva, tuom. Anne - KP, EM: tarinallisuus
"Harkittu teos asetelmaltaan ja väreiltään."
20.02.2018 - Saariston hevosopisto - Kovaa tai korkealta, tuom. Viiru - KP, EM: värimaailma

Varustus


OddPixel, Equestrian PRO, Hemsbury Saddlery

Ratsastus

  • Aachen- tai remonttiturpahihnasuitset, estesatula (ruskeat)
  • Sininen tai vihreä harjoitushuopa + romaani
  • Suojat ainoastaan etusiin, vaihtoehtoisesti pintelit eteen tai suojien kanssa taakse
  • Martingaali ja vihreä/sininen korvahuppu
  • Siniset tai hopeiset jalustimet

Kilpailut

  • Aachen- tai remonttiturpahihnasuitset, estesatula (ruskeat)
  • Musta tai sininen kisahuopa + romaani
  • Suojat ainoastaan etusiin (ruskeat)
  • Martingaali ja musta/sininen korvahuppu
  • Vaaleansiniset tai kultaiset jalustimet
  • Kuljetukseen musta loimi ja kuljetussuojat

Loimitus

  • Loimi ulos, paitsi kesällä jos ei sada
  • Toppaloimi ulos, jos yli -10 astetta

Kuvagalleria


© (1&2. AnneL) (3&4&5. Lynn (VRL-05265) (6.J.) (7. Mila)

Valmennukset

21.10.2016 - TARINAKILPAILU #1 kirjoittanut ex-omistaja

Ransun debyytti 160-tasolla sujui mukavasti. 21.10.2016 kilpailtiin Micram Raceponiesin tiloissa tarina-arvostelulla. Tehtävänanto kuului seuraavasti:
"Luokka 7. Kirjoita runo kisapäivästänne sisällyttäen seuraavat sanat mukaan. Sanojen paikkoja saa vaihdella ja niitä saa taivuttaa, mutta kaikki sanat pitää löytyä: unelma, kissa, vesikannu, kuivike, satula"

Runo:
Kun unelmat valuvat sormien lomasta
kuin kesän kupliva juoma vesikannusta

Ja kun haaveet katoavat horisonttiin
kuin kissa kuivikkeisiin

Saattaa olla aika katsoa peiliin
Suoraan ja syvälle omiin silmiin

Sillä kenties, ehkäpä löytyy
satulan päältä sotkun syy.
Kommentti: Hienosti kasattu tiivis ja toimiva runo.

Sijoitus: 2/4

20.05.2017 - ESTEVALMENNUS #1 kirjoittanut omistaja

Paluu esteille Simorassa
Kiristin Ransun satulavyötä kaarrossa, jossa oli myös viisi muuta ratsukkoa. Pari suomenhevostakin oli eksynyt puoliveristen sekaan. Ransu oli erityisen innoissaan tummanruunikosta tammasta, joka oli parkkeerannut kaartoon meidän viereen. Hupsu ori. Vyön ollessa tarpeeksi kireä ja laskettuani jalustimet alas menin jakkaran luokse. Kipusin sen avulla ruskeaan estepenkkiin ja päästin jättiläiseni kävelemään uraa pitkin. Ransu ei ollut minun omistuksessa vielä kovin kauaa, emmekä ole päässeet vielä kunnon puitteisiin treenaamaan esteitä. Vaikka vasta pari päivää sitten orini oli muuttanut Simoraan, olin päättänyt ilmoittaa meidät Mikaelin pitämälle valmennukselle. Onneksi tietojeni mukaan tänään oli ihan perusjuttuja tiedossa, ja olisi vain mahtavaa saada neuvoja ison orini kanssa.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme pienillä kavaleteilla, jotka Mikael oli asetellut pääty-ympyröille. Minua hieman jännitti miten Ransu pienet esteet ylittäisi. Häsläisikö se omiaan vai menisivätkö esteet ihan jeppis. No, heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen, joilla itse enemmänkin epäröin, sain itseäni sättiä epävarmuudesta. Ransuhan ei lisännyt edes innokkuuden seurauksena tempoa, vaan pysyi hyvin lapasessa. Hieman hypyt nostivat korkeutta verrattuna orin jalkoihin sekä esteiden korkeuteen. Se mikä meille tuotti ehkä enemmänkin vaikeutta, oli mahtua tasaisesti esteiden väliin.

"Aloitetaan tällä vihreävalkoisella pystyllä…" Mikael aloitti selostuksensa, kun lopetimme ympyröillä olevien esteiden hyppäämisen.
Kuuntelin ohjeet ja siirryin muiden kanssa odottelemaan omaa vuoroa. Meitä ennen hyppäsi neljä ratsukkoa ja Ransun ihastuksen lopetettua, nostin kimollani laukan ja ohjasin sen vihreävalkoiselle pystylle. Tempo oli hyvä esteelle asti, jossa ori otti alleen jälleen kunnon ilmavaran. Huuliltani pääsi yllättynyt hui, mutta nappasin itseni takaisin keskittymään, kun meinasin ratsastaa seuraavasta esteestä ohi. Lähestyminen olikin punavalkoiselle esteelle huomattavasti huolimattomampi ja jälleen Ransu loikkasi kirahvihypyllä ylitse. En tosin ole aivan varma hyppäävätkö kirahvit ollenkaan. Ratsastin Ransun uudelleen esteille päässäni Mikaelin huutamat neuvot, joita mies meille viljeli. Toiselle kertaa hypyt olivat hillitympiä, lähestyminen parempaa ja tempo pysyi hyvin samana. Taputinkin oria kaulalle, kun siirsin sen ravin kautta käyntiin.

Tulimme samaiset pystyt vielä kertaalleen nopealla tahdilla, jonka jälkeen Mikael neuvoi meille seuraavan tehtävän. Kolmen esteen pystysarjassa oli neljä hyppyä, kun yksi este tultiin myös toisesta suunnasta. Omalla vuorollani nostin Ransulla laukan ja ohjasin orin ensimmäiselle esteelle. Esteet olivat yhä suhteellisen matalia ja Ransu oli jättänyt jo hieman ilmavaraa pois, mutta silti meidän ei tarvinnut ainakaan puomien putoamista pelätä. Esteiden välillä ori tahtoi hieman pidentää laukkaa, mutta annoin sen tehdä sen, kun Ransu pysyi ihan käsissä. Loputkin hypyt sujuivat kohtuullisen hyvin. Toisella kierroksella rata meni kaikista parhaiten, eikä Mikael nähnyt tarvetta kolmannelle kierrokselle. Taputin hieman hionnutta Ransua kaulalle, kun siirryin sen kanssa syrjempään kävelemään.

Loppuverryttelyn suoritimme itsenäisesti ja annoin Ransulle paljon tilaa hieman pidemmällä tuntumalla. Orin tuntuessa mukavalta, siirsin sen käyntiin ja ohjasin avoimista ovista ulos. Kävelimme loppukäynnit kierrellen tallialueella.

16.12.2017 - ESTEVALMENNUS #2 kirjoittanut Lauri Merikanto

Laurin tehotreenipäivä piirroshevosille 16.12.2017
Te suoriuduitte tunneista varmuudella, joka syntyy pitkäjänteisen treenaamisen myötä. Esteillä tehtävät olivat kokonaisuutena ehkä vähän turhankin helppoja, mutta toisaalta aina ei pidä eikä edes saa treenata maksimikorkeudella. Ne vinot lähestymiset tuottivat vähän päänvaivaa, joten tiedät mitä harjoitella.. Ransun kanssa hioisin muutoinkin vielä terävyyttä, jotta ori pysyisi tarkkana jaloistaan ja saisi kerättyä itsensä esteen yli vähän erikoisimmissakin tilanteissa - se tunnin ainoa pudotus oli nimittäin enemmän hevosen virhe. Sileälle paljon ravin työstämistä, koska kun Ransu alkaa liikkua ravissa oikein päin, se on todella näyttävä. Tee paljon siirtymisiä ja jumppaa ravissa, niin eiköhän se siitä. Ravipuomit toimivat yleensä estehevoselle myös aika kivasti.

16.12.2017 - ESTEVALMENNUS #3 kirjoittanut Isabella Sokka

Kutsuvierasvalmennus Auburn Estatessa, kutsujana Julia Luoti.
Isabella Sokka oli pikkiriikkisen ärtynyt kävellessään ripein askelin maneesiin. Päivä oli harvinaislaatuisen kaunis ja ulkona oli vielä kirkasta, joten valmennuksen olisi voinut vielä järjestää huolellisesti lanatulla kentällä. Maneesin ilma tuntui erityisen ärsyttävältä ja hiekan haju piinaavalta pirteän ulkoilman jälkeen. Melko kirkas valaistus oli vain raivostuttava yritelmä jäljitellä aurinkoa ja nainen napsauttikin ensitöikseen valot kokonaan pois päältä. Useat ikkunat maneesin seinien yläreunassa päästivät säteet sisälle ja luonnonvalo miellytti perijättären silmää. Esteet oli rakennettu hyvissä ajoin ja Isabella katseli tyytyväisenä tasaisen ja puhtaan värisiä puomeja. Kaikki oli vielä puolen vuoden jälkeenkin mallillaan, mutta nainen oli huomannut alkaneensa etsiä tallin pinnoista virheitä ja kulumia. Perijätär pelkäsi tottuvansa näkymään ja laiminlyövänsä huoltamisen, mutta toistaiseksi pelko oli aiheeton.

Maneesissa kuului hiekan hentoa ropinaa ja nahkasatulan hiljaista natinaa ratsastajan saappaita ja kokopaikkaisia ratsastushousuja vasten. Uraa kiersi vain yksi ratsukko, komea kimo ori tuttu naishenkilö selässään. Toisaalta Isabella oli helpottunut saadessaan keskittyä yksityisvalmennukseen, toisaalta äärettömän pettynyt. Kutsuvierasvalmennuksiin oli ilmoittautunut melko vähän ratsukoita ja esteratsastus oli ollut lajeista epäsuosituin. Tuntui, kuin Isabella olisi hävinnyt jonkin salaisen suosiokilpailun siskolleen. Mieleen hiipivää kiukkua nieleskellen perijätär tervehti kimon puoliverisen selässä tasaisesti käynnin tahtiin huojuvaa Innaa. Isabella oli ostanut aiemmin syksyllä Innan kasvatin, Ankan, josta oli sittemmin tullut naisen ykkösratsu.

”Kukas se on?” kysyin Innalta silmäillen ryhdikästä, isoa oria. Ori oli oikeastaan huimaavan korkea ja lyhyehkö perijätär tunsi itsensä tavanomaistakin pienemmäksi.
”Ransu.”
”Niin?”
”8-vuotias hollantilainen”, Inna jatkoi kulkiessaan reippaassa käynnissä keskellä kenttää nököttävän Isabellan ohi.
”Esteratsu?”
”Joo”, kuului selkeä vastaus, vaikka perijätär katselikin ratsastajan selkeää.
”Se näyttää jotenkin tutulta. Olemus tai jokin. Mikä sen oikea nimi on?” Isabella jatkoi kyselyä, suu vakavana viivana.
”Tranquille K. Ransulla alkaa olla mukavasti jälkeläisiäkin.”
”Tranquille ja jalostusori...? Hmmm. Aaa, niin Epi on tietenkin sen varsa! Siitä se tuttuus varmaan tulikin”, Isabella pohti ääneen ja hymyili, kun onnistui yhdistämään kaksi samantyylistä nimeä yhteen. Nyt oli ainakin selvää, mistä Epi oli perinyt kokonsa. Olkoonkin, että Epi oli naisen edessä rennosti kulkevaa oria huomattavasti sähäkämpi.
”Kerää vaan ohjat käteen ja kun se toimii käynnissä, aloita vapaa verryttely ravissa ja laukassa.”
Inna nyökkäsi ja Isabella keskittyi seuraamaan ratsukon työskentelyä. Kimon selässä vakaasti istuvan nuoren naisen kasvoilla häivähti pieni hermostuneisuus, mutta Inna rentoutui selkeästi keskittyessään koko ajan enemmän oriinsa. Ransku liikkui isosti ja oli alkuun kankea, mutta Inna tunsi selkeästi orinsa. Ympyrät pienenivät kauniin pyöreiksi volteiksi ja liikkeisiin tuli elastisuutta kimon lämmetessä.

Ensimmäisten laukkojen ja muutamien verryttelyhyppyjen jälkeen Ransu syttyi silminnähden ja tarvitsi jo pientä vauhdinhillintää. Tyhjä, suuri maneesi taisi houkutella oria pienimuotoisen hepulin partaalle. Inna piti kuitenkin hyvän tuen pohkeillaan, istui painokkaasti laukkaa alas ja teki pieniä puolipidätteitä. Hitaasti kierrokset lähtivät laskemaan – oikeastaan yhtä verkkaisesti kuin olivat nousseetkin. Puolituntisen holtittomuuden jälkeen Ransu näytti taas hallitulta, ilman että suurta havaittavaa muutosta olisi jossakin kohtaa tullut. Harjoituksenaan ratsukko pääsi tekemään sarjavälin ratsastusta, sekä epäsuoralta linjalta esteen lähestymistä. Molemmat tehtävät valittiin Innan kertoman mukaan, sillä Ransun oma esteäly ei kuulemma ollut vakuuttavimmasta päästä.

Nuori nainen pääsi työskentelemään tosissaan ja Isabella vaati ratsukolta täydellisyyttä hipovia suorituksia. Pelkkä puhdas suoritus ei riittänyt, vaan tekniikan piti olla kohdallaan.
”Älä anna sen hypätä tuurilla! Esteratsastuksessa on hyvin pitkälti kyse siitä, miten esteiden välit ratsastetaan. Hallitse sitä laukkaa. Kokoa, vielä enemmän! Ransulla on aivan varmasti enemmän voimaa takaosassa ja laukassa, vaadi siltä. Hyvä! Ja sitten lisäät laukkaa ja tulet radan uudestaan.”
Isabella saapasteli maneesin keskellä kädet lanteillaan ja kävi toisinaan nostamassa estekorkeuksia. Tiukalla tuulella oleva valmentaja huuteli jatkuvasti haluamiaan muutoksia laukkaan. Ransu oli alkanut keskittyä koko ajan paremmin, mutta Innan vähäinenkin herpaantuminen peilautui silti heti ratsuun. Ransu oikaisi heti tilaisuutensa tullen, pidensi askeltaan ja hyppäsi mielellään vähän turhankin kaukaa.

”Eiköhän se ala riittää. Ravaa vielä hetki ja anna sen pidentää kaulaa”, Isabella ohjeisti hienovaraisesti hymyillen. Ransu ei ollut pudottanut puomia kertaakaan valmennuksen aikana, mutta koheltaa se yritti kyllä. Esteet olivat valmennuksen lopulla noin 150 cm korkeudessa ja maneesin katsomoon oli ilmaantunut useampikin katsoja. Hämmentyneenä Isabella nyökkäsi tutuille kasvoille, sillä nainen ei ollut huomannut yleisön saapumista lainkaan. Myös Inna näytti ratsastaneen kuplassa, sillä Ransua taputettuaan ja siirrettyään tämän käyntiin nainen vilkaisi katsomoon yllättyneenä, mutta ilahtuneena. Pian Inna jo juoruili hienostuneet aplodit taputtaneen Julian kanssa ja Isabella näki tilaisuutensa tulleen. Valmentaja livahti maneesista ja jätti hyväntuulisen keskustelun taakseen.

16.12.2017 - ESTEVALMENNUS #4 kirjoittanut Milka Alavuo, VRL-11303

Milka seisoi kentän reunalla odottamassa paikalle saapuvaa ratsukkoa, Inna Paakkasta ja Ransua. Aurinko paistoi jo todella lämpimästi osuessaan paksuihin talvivaatteisiin pukeutuneeseen valmentajanaiseen.

Tranquille K oli hänelle tuttu oriin lukuisista jälkeläisistä, muttei nainen ollut koskaan tätä kimoa hollantilaista nähnyt - paitsi nyt. Nykyinen ruuna lomposteli paikalle omistaja selässään, ja olihan parivaljakolla ainakin korkeutta. Valmentaja tervehti kohteliaan eleettömästi ratsaille noussutta naista ja otti tämän heti valvovan silmänsä alle.
"Näytäs vähän, miten se liikkuu", Milka pyysi Innalta, joka kävelytti puoliveristään reippaassa käynnissä. Välillä Ransu hidasti kuullessaan työntekoa mielenkiintoisempia ääniä tallipihalta, mutta brunette ratsastaja jaksoi ylläpitää ratsunsa mielenkiintoa yllä ympyröillä ja taivutuksilla. Milkan mieleen ruuna näytti lupaavalta.

Ruuna pomputti ratsastajaansa selässä isoilla, reippailla ja jäykillä askelillaan. Kilpaesteratsastajan silmään meno ei näyttänyt yhtään siltä, mitä tämä oli alkuun suositusta siitosorista kuvitellut.
"Pyydä sitä kunnolla eteen, nyt se raahustaa", lettiään näpläävä tummaverikkö käski, sillä norsunkokoisesta hevosesta lähti takuulla enemmänkin liikettä - nimenomaan eteenpäin. Paakkanen antoi Ransulle ohjaa ja pohjetta samalla mitalla, jolloin pitkärunkoinen hevonen näytti paljon tasapainoisemmalta kun aiemmin.
"Säilytä tuo ravi ja tuu nämä puomit", Alavuo osoitti vierellään makaavaa kuutta puomia. Niiden välit olivat suhteellisen pitkät, jotta puoliverinen joutui venyttämään entisestään jo elastista askeltaan.
Ensimmäinen yritys oli täysi floppi, jolle Milka pyöritteli silmiään. Ransun sählättyä puomit pois sijoiltaan, Inna älysi tulla tehtävän mukisematta uudelleen, vaikkei valmentaja vaivautunutkaan kommentoimaan aiempaa suoritusta. Nyt nainen haki ruunalta paljon terävämpää ravia, jonka ansiosta puomit eivät kolahdelleet jättiläismäisen hevosense kavioihin sen näyttävissä askelissa.

"Liian löysää", oli kilparatsastajavalmentajan ensimmäinen kommentti hollanninpuoliverisen laukasta. Sen takapää roikkui mukana eikä hyppy alle metriselle pystylle näyttänyt lähellekään siltä, miltä estehevonen piti näyttää kilparadalla. Alavuo voivotteli mielessään, ennenkuin nosti okserin hevosen maksimikorkeuteen. Sanaakaan sanomatta Inna ohjasi ruunansa suurelle esteelle, johon Ransun lähestyminen näytti tarmokkaalta, energiseltä.
"Mä haluan nähdä ton saman pienemmälläkin esteellä", Milka painosti ratsukkoa vaativasti työntäessään puomin alas kannattimiltaan. Se ei todellakaan aikonut päästää kilparadoille halajavaa parivaljakkoa niin helpolla.

Ransu syöksähti viimein kasikymppiselle samalla palolla kun aiempaan hyppyyn, kun Inna ratsasti sen yhtä tosissaan pienemmälle esteelle kuin isommallekin.
"Ero on varsin huomattava", ruskeaverikkö painotti nostaessaan sarjan toisen esteen kannattimilleen. Nyt esteväli oli pitkäksi ratsastetulle ruunalle hankala, mutta täysin saavutettavissa. Suuntaa vaihdettuaan Inna otti haasteen vastaan ja ratsasti ruunaansa kasaan, jotta iso kolmitahtinen askel mahtui ahtaaseen esteväliin.
Aavistuksen hönöltä ratsulta ei yritystä puuttunut, sekä selvästi myös Inna oli terästäytynyt ratsastuksessaan tämän valmennuksen aikana.
"Kiitos, olen nähnyt tarpeeksi", Milka kiitti valmennettavaan ollessaan tyytyväinen näkemäänsä. Tranquille K oli sittenkin ollut näkemisen arvoinen.

Päiväkirja

Lue Ransun vanhaa hoitovihkoa täältä

15.05.2017 - PÄIKKYMERKINTÄ #1 kirjoittanut omistaja

“Perskule!” kirosin samaan aikaan, kun kuulin epäilyttävää kolinaa ja vauhti tippui.
Kaarsin auton pysäkille, joka oli edessä juuri sopivasti ja vilkaisin trailerikameraan. Ransu vaikutti rauhattomalta, joten sammutin auton ja nousin ulos. Auton toiselle puolelle meneminen kertoi heti kaiken. Trailerin rengas oli puhjennut. Tämä tästä päivästä nyt vielä puuttuikin. Trailerista kuului kolinaa, kun Ransu potki laskusiltaa. Ei varmasti ollut kivaa seistä vinossa kopissa.

Menin trailerin toiselle puolelle ja avasin kopin pikkuoven. Ransu lopetti potkimisen ja iso kimo pää kurkisti heti alaspäin.
”Lopettaisitko sen metelöinnin?” pyysin ja rapsutin oria turvasta. ”Minun pitää saada sinulle uusi kyyti, matkaa on vielä viisitoista kilsaa..”
Istahdin sivuoven suuaukolle etsimään puhelimestani Odelien puhelinnumeroa, johon lopulta soitin. Tallinomistaja ei heti vastannut, mutta pian puhelimen toisessa päässä vastattiin.

”Hei”, Odelie vastasi puhelimeen.
”Hei, tuota multa puhkesi rengas trailerista ja ollaan Ransun kanssa viidentoista kilsan päässä. Saisko sieltä tallilta apua?”
”Joo, totta kai, nappaan trailerin auton perään ja tuun hätiin.”
”Hienoa, kiitos! Ollaan tässä pysäkillä, punainen Audi”, sanoin ja lopetin sen jälkeen puhelun.

Puuskahdin ja vilkaisin olkani ylitse Ransua, jonka huulet kovasti yrittivät yltää takin liepeisiini kärsimättömänä. Ori täytyisi saada ulos, ei rengasta voisi vaihtaa tuollainen jättiläinen kyydissä. Nousin ylös ja kävin hakemassa etupenkiltä orin riimunnarun sekä pussin porkkananpaloja. Menin trailerin perälle. Ransu oli jälleen aloittanut paukuttelun. Avasin rampin lukot ja laskin sen alas. Tietysti se oli vinossa ja toinen puoli ilmassa, koska koko hemmetin traileri oli vinossa. Kimon orini perse yritti päättäväisesti päästä takapuomin lävitse.
”Hei, nyt rauhoitut”, murahdin.

Irrotettuani takapuomin kävin kietomassa hätähousuni riimunnarun turvan ympäri ja vapautin sen ketjusta. Paljoa ei tarvinnut jättiläistä pyytää peruuttamaan, kun se jo rymisteli ramppia alas ja kompuroi tietysti vähän rampilla. Päästyään ulos, se nosti päänsä niin ylös kuin vain sai ja vilkuili korvat pystyssä ympärilleen. Ikäväkseen Ransun maisemat kostuivat vain pelloista.

Samassa suuri rekka rymisteli kovaa kyytiä ohitse, jonka seurauksena Ransu steppasi ympyrää minun ympärillä, kun kirosin sille täysillä ja käskin rauhoittumaan. Pian hienoihin sinisiin kuljetussuojiin sonnustettu ori menisi varmasti pitkin peltoja, ellen saisi sitä nyt rauhoittumaan.
”NYT JUMALAUTA!” karjaisin niin kovaa, että näkymättömissä olevat naapuritkin varmasti kuulivat.

Se auttoi. Ransu pysähtyi aloilleen sieraimet suurina ja puuskuttaen. Pudistin päätäni ja kaivoin taskusta pari porkkananpalaa. Syötin ne orille ja sidoin Ransun trailerin sivulle – ojan puolelle – jotta sain rampin nostettua ylös. Laitettuani lukot kiinni, nappasin Ransun takaisin hyppysiini ja lähdin taluttamaan sitä hieman tietä pitkin. Ori taisi olla ensimmäisiä hevosiani, joka ei nostellut jalkojaan metrin korkeuteen kuljetussuojien takia.

Ei mennyt kauaa, kun Odelie kurvasi autonsa kanssa pysäkille traileri perässä. Tervehdin naista, jonka jälkeen pakkasimme Ransun saman tien trailerin kyytiin. Varmistin vielä auton olevan lukossa, jonka jälkeen hyppäsin pelkääjän paikalle. Simora paljastui pian edessä ja Odelie parkkeerasi auton heti ison tallin eteen. Ransun muutto oli tullut nopeasti, mutta olin kerinnyt eilen käydä tallilla tutustumassa hieman. Paikka oli todella hieno ja ihastuin siihen heti. Toivottavasti myös Ransu viihtyisi täällä. Edellisen tallin maneesittomuus vaivasi hieman itseäni, enkä ollut tuntenut paikkaa ihan sopivaksi, joten olin päättänyt etsiä uutta tallipaikkaa.

”Mikä se karsina olikaan?” kysyin Odelielta.
”Heti ensimmäinen oikealla”, Odelie vastasi ja osoitti sitten kentän suuntaan. ”Ja kokeillaan tarhata tuonne kentän viereiseen oritarhaan. Siellä on jo entuudestaan kaksi oria.”
”Joo, Ransu varmasti tykkää kavereista”, sanoin samalla, kun pujahdin traileriin.

Saatuani suuren orin ulos trailerista, talutin sen hetimiten talliin omaan karsinaan. Riisuin Ransulta kuljetussuojat ja häntäsuojan sekä vapautin riimusta. Jätin ne vielä karsinan edustalle, koska en ollut varma mihin voisin satulahuoneessa tavarani laittaa. Kun Ransulla oli pieni siivu heinää vielä turvan edessä, lähdimme Odelien kanssa elvyttämään trailerin rengasta. Minulla sattui sopivasti olemaan vararengas siihenkin mukana ja kätevänä emäntänä sain useiden kirosanojen ja trailerin uhkauksien jälkeen uuden renkaan paikoilleen. Kiittelin Odelieta avusta ja ajoin autoni traileri perässä Simoraan.

Simorassa purin Ransun varusteet autosta ja Odelie näytti vielä mihin voisin kaikki tunkea, jonka jälkeen lähti hommiinsa. Minulla meni mukavasti aikaa, kun järjestin tavarat. Ransu vaikutti kotiutuneen uuteen karsinaansa ihan hyvin, joten uskalsin sen jo jättää tallinväen hoivaan illaksi.
Itse suuntasin auton ja trailerin kanssa kotia kohti.

02.06.2017 - PÄIKKYMERKINTÄ #2 kirjoittanut omistaja

Katsoin Ransun tavaroille tarkoitettua matka-arkkua mietteliäänä siirtäen katsettani välillä sen varusteisiin. Jotain erittäin erikoista, mutta toisaalta aika mahtavaa, oli tapahtunut exäni käydessä Vaahterapolussa. Juuson vanhemmilla on oma kasvatustalli Englannissa ja nyt he järjestävät jopa kolmen viikon mittaisen estekurssin, jonne saapuu aivan mahtava estevalmentaja. Olin hieman epäilevästi ottanut Juuson ilmoituksen vastaan, kun mies oli kertonut kurssilla olevan vielä pari paikkaa vapaana ja minulla olisi nyt mahdollisuus osallistua.
Tiesin jo kokemuksesta tiluksien olevan aivan mahtavat ja nyt minulla oikeasti oli mahdollisuus päästä jopa huippuvalmentajan oppiin. En vain voinut pienen pohdinnan jälkeen jättää tilaisuutta käyttämättä. Myös Vaahtiksen Milan kihlattu, Jesse, lähtisi oman hevosensa kanssa matkaan mukaan.

Nopealla aikataululla oli aivan helkutin suuri ihme, että sain Ransun kaikki tarvittavat asiat hoidettua. Hevoskyyditys Englantiin oli kaikista haastavin osuus tai tarvittavien papereiden saapuminen ajoissa, mutta lopulta kaikki todellakin oli reilassa. Lähtökin oli jo huomenna. Ransun kuljettamisen lisäksi olin saanut aika paljon tehdä säätöä muiden hevosteni oleskelujen kanssa. Onneksi rakas serkkuni, Emma, lupasi käydä tarvittavat kevyet liikutukset tekemässä. Muuten kaikki hevoset saivat mennä nauttimaan laitumien vehreistä antimista.

Päästin huokauksen huuliltani ja päätin kerrankin ottaa mahdollisimman minimaallisesti tavaraa mukaan. Tiesin onneksi, että Juuson vanhemmat varmasti antaisivat lainata kaiken, mikä uupui. Parempi estesatula pääsi mukaan, kuten myös yleensä kisoissa käytetyt varusteet. Vihreät huovat sekä korvahuppu, yhdet pintelit, sekä yksi talliloimi. Vielä yhdet suitset, niin eiköhän sitten ollut kaikki tarpeellinen mukana. Onneksi Englanti oli täynnä mahtavia hevostarvikeliikkeittä. Suljettuani Ransun matka-arkun kunnolla, heitin sen päälle vielä orin kuljetusvarusteet.

Huomenna lähtisimme hyvissä ajoin kohti satamaa. Lähtisimme Vaahterapolusta, koska molemmat asuimme siellä Jessen kanssa ja Jessen hevonen myös oli siellä. Siksi siis nappaisin jo tänään Ransun traileriin ja ori saisi yöpyä siellä. Työnsin renkailla olevan matka-arkun tallinkäytävään, jossa oli pari ihmistä hevostensa kanssa. Hymyilin heille ja suuntasin arkkuni hieman sateiseen ulkoilmaan. Autoni ja traileri kököttivät jo pihassa. Kävinkin laskemassa rampin alas ja tuuppasin ähkäisten arkun ramppia pitkin toiselle puolelle traileria. Lukittuani renkaiden lukot, lähdin laittamaan Ransua kuljetuskuntoon.

Ori seisoi jo trailerissaan pää korkealla ilmassa, kuten aina yleensä. Ransu oli niin kamalan utelias ja sillä oli varmasti hyvät maisemat niin korkealta. Olin heittänyt kuljetussuojat karsinan edustalle arkkua lykätessäni ja nyt nappasin ne käsiini. Vaahterapolkuun ei ollut niin kovin pitkä matka, joten Ransu saisi matkata kevyemmällä varusteella. Saatoin yleensä olla hieman ylipukeva kuljettaja. Pujahdin orin karsinaan ja laitoin sille suojat jalkoihin. Ori yritti epätoivoisesti tutkia takkini taskuja namien toivossa, mutta joutui pettymään karvaasti. Taputin Ransua kaulalle, kun pujotin sille riimun päähän ja nappasin orin naruun.

Talutin Ransun ulos ja suoraan traileriin. Kiinnitettyäni ketjun orin riimuun, kävin laittamassa takapuomin paikoilleen ja nostin rampin ylös. Ennen kuin pääsin kuljettajan paikalle, Odelie käveli tallia kohti. Juttelimme siinä hetken aikaa ja nainen kysyikin milloin palaisimme reissusta. Kerroin, että kesäkuun viimeisenä sunnuntaina pitäisi olla jälleen Suomessa. Odelien toivotettua hyvää reissua, hyppäsin autoni rattiin ja suuntasin Ransun kanssa aivan mahdottoman uskomattomaan matkaan!

virtuaalihevonen / a sim-game horse