Virallinen nimi Celestina, "Sintti, Tintti"
Rotu, sukupuoli Tanskalainen puoliverinen, tamma
Syntymäaika 21.03.2009 - 8-vuotias
Väri vaaleanrautias
Säkäkorkeus 163 cm
Omistaja Pihla Vihtanen, VRL-05322
Rekisterinumero VH17-077-0012 / #PKK2370
Tuoja VRL-05265
Koulutustaso ko. VaA, koulupainotus
Kotitalli Newerra

KTK-II 30.11.2017, 17,5+18+20 = 74%
- Kaunis, tammamainen olemus. Hyvät kuivat jalat, hyvä runko, hieman kaipaisi selkään lihasta. Leveä, vahva rintakehä, hyvin kehittynyt lihaksisto varsinkin rungossa.


© Lynn (VRL-05265), Miia

Historia

Luonnekuvaus

Sukutaulu

isä

Clarity Warrant
holst rt 167cm

ii.

Cadence HS holst rn 165cm

ie.

Priscilla holst vrt 169cm

emä

Robustina
dwb vkk 162cm

ei.

Solar Beam dwb vkk 163cm

ee.

Rustic Rose dwb rt 166cm

Sintin sukua voisi kuvailla hyvin harkituiksi jalostushevosiksi, joista suurin osa edustaa korkean tason kouluhevosia. Tamma onkin hyvin vahvasta emälinjasta, Tanskan parhaimmista tammaperheistä. Jo myös yksinään Sintin isä Clarity Warrant täydellinen esimerkki loistavasta jalostushevosesta sekä kilpahevosesta. Luonteeltaan se on herkkä ja tulinen, mutta täynnä GP-tason kapasiteettia ja taitoa. Clarity Warrant on Saksasta lähtöisin, ja se tuotiin myöhemmin Tanskaan. Ori on kirinyt itselleen jo liudan voitokkaita ruusukkeita näyttävillä kouluratsun liikkeillään, eivätkä jälkeläisetkään ole jääneet ainoastaan Celestinaan. Jälkeläisistä muutama on kerinnyt jo aloittamaan ikäluokkien parissa kilpailemisen, kun osa vasta kasvaa emiensä kanssa. Clarity Warrant on yhä aktiivisessa jalostuskäytössä, mutta orin taipale kilpailuissa alkaa olla lähellä eläkeaikaa.

Cadence HS on Sintin ii, joka on koko ikänsä asunut Saksassa. Sen kilpailu-ura oli lyhyt, mutta menestynyt. Kasvattajan epäonneksi komea ruunikon värinen holsteinori loukkasi takajalkansa kilpailu-uran tähtihetkellä. Cadence HS joutui jättämään kilpailukentät taakseen, ja siirtyi täysin jalostuskäyttöön. Orin halut päästä kisakentille näkyivät selvästi turhautumisessa pelkkään kevyeen liikkumiseen. Jälkeläiset ovat päässeet jo hyvään vauhtiin kisauriensa parissa Euroopassa. Sintin isänemä Priscilla on myös holstein, joka astutettiin Cadence HS:lla nuorella iällä. Clarity Warrant on Priscillan ensimmäinen jälkeläinen, mutta ei suinkaan viimeinen. Priscilla osoitti jo nuorella iällä taitoa ja kapasiteettia GP-tason kouluhevoseksi. Tamma ei ole tulinen luonteeltaan, vaan ystävällinen ja helppo. Ratsastaessa tamma on herkkä avuille. Kilpailu-uran kohdatessa pienen ikävän käänteen jännevamman takia, Priscilla pääsi näyttämään emän taitojaan kahden varsan verran, jonka jälkeen se jatkoi entistä paremmalla menestyksellä kilpailu-uraansa.

Sintin emän puoleista sukua katsoessa heti ensimmäisenä kannattaa silmänsä suunnata itse emään Robustinaan. Robustina on kaunis voikon värinen tamma, vaikkakin pienikokoinen. Sintti on perinyt hyvin paljon luonnettaan emältään. Robustina on ystävällinen, lempeä ja kaiken kaikkiaan yhdellä sanalla kuvattavissa; lungi. Mikään ei hetkauta tammaa ja työskennellessä sillä on täydellinen työmoraali. Työmoraalin ansiosta Robustina onkin ollut helppo viedä GP-tasolle. Kilpailumenestyksen saralla Robustina on varsonut kolme kertaa, joista Sintti on keskimmäisin jälkeläinen. Sintin sisaruksista vanhin jo startannut ensimmäisiä kisojaan GP-tasolla, eikä nuorimmainenkaan ole huonoja taitoja esittänyt tulevan ratsu-uransa alkutaipaleella. Robustina itse on jo eläköitynyt kisauraltaan ja aloittanee jalostustamman uransa Tanskassa.

Solar Beam oli pienikokoinen tanskalainen ja voikon värinen kouluhevonen, jonka kisaura oli vasta nousussa. Omistajan ja kasvattajan epäonneksi Solar Beam menehtyi ähkyyn kymmenen vuotiaana. Solar Beam oli luonteeltaan ärhäkkä ja kuuma, jonka kanssa kaikki tallilaiset eivät pärjänneet. Se olikin hyvin paljon miesten ratsu pienuudestaan huolimatta. Näyttävät askeleet ja voimakas tahto tekivät orista loistavan hevosen koulukentille, ja menestys luonteesta huolimatta halutun jalostushevosen. Solar Beam kerkesi jatkamaan sukuaan viiden varsan verran, joista ikävä kyllä kaikista ei tullut yhtä pätevää koulu- tai edes kisahevosta kuin isästään. Robustina onkin orin menestynein jälkeläinen. Eikä pelkästään isänsä perintöjen ansiosta vaan myös emänsä Rustic Rosen. Rustic Rose on rautiaan värinen tanskalainen, joka vaikuttaa yhä Tanskan maalla. Se ei enää kilpaile GP-tasolla, mutta on silti tahkonu kyseisellä tasolla loistavan menestyksen itselleen. Menestys ei ole kadonnut mihinkään, vaikka tamman kanssa kisataan nykyisin helpommalla tasolla. Luonteeltaan tämä neitokainen on miellyttämishaluinen ja täydellinen opetushevonen ratsastajilleen. Kilpailu-uran ollessa jo loppusuoralla, Rustic Rose siirtyy jalostuskäyttöön.

Celestina varsotettiin ensimmäisen kerran tämän ollessa vasta neljävuotias. Varsotus tapahtui pelkästään hyvän suvun vuoksi Tanskassa ennen kuin tamman kilpailu-ura edes alkoi. Oriksi valikoitui musta tanskalainen Lucifer's Revenge, joka oli jo kerinnyt keräämään itselleen menestystä koulukentiltä. Celestinan kasvattajalla ei ollut epäilystäkään eikö tuleva varsa olisi loistava tulevaisuuden lupaus koulukentillä. 20.12.2013 syntyi mustanruunikon värinen orivarsa, joka nimettiin Huckleberryksi. Huckleberry osoittautui jo nuorena sulava liikkeiseksi ja luonteeltaan potentiaaliksi kilpahevoseksi. Tänä päivänä ori asuu Tanskassa ja on vielä koulutuksen alkutaipaleella, joten vain aika näyttää kuinka hieno kouluhevonen Huckleberrystä vielä tulee.

Jälkeläiset

synt. 20.12.2013 - o. Huckleberry (evm) - o. Lucifer's Revenge

Kilpailukalenteri

Kouluratsastuskilpailut
5 sijoitusta
14.10.2017 - KRJ - Vaativa A - Team J&K - 4/18
15.10.2017 - KRJ - Vaativa A - Kultahuisku - 3/25
16.10.2017 - KRJ - Vaativa A - Kultahuisku - 5/25
17.10.2017 - KRJ - Vaativa A - Kultahuisku - 3/25
17.10.2017 - KRJ - Vaativa A - Kultahuisku - 5/25

Muu kuva -luokat
31.08.2017 - PKK - Muu kuva: lämmiveriset, tuom. Pölhö - KP, EM; värimaailma
Takajalkojen ristikkyys häiritsee, mutta kuvan värisävyt ja yksityiskohtaisuuksilla leikittely syvyyden luomiseksi nostavat kunniapalkinnon arvoiseksi. Hempeä ja kaunis kuva.

Rakennekuva -luokat
15.10.2017 - Järnby - Rakenne: puoliveritammat, tuom. Anne /BIS Tiia - BIS3, KTK-sert
11.11.2017 - DS Valmennustalli - Rakenne: Puoliveriset, tuom. Viiru - EO-sert

Varustus


Equestrian PRO

Loimitus

  • Hikisen ratsastuksen jälkeen talliloimi kuivatteluun
  • Sateisella tai tuulisella säällä sadeloimi
  • Kevyellä pakkasella toppaloimi ulos
  • -10 astetta toppaloimen alle fleeceloimi
  • Kovalla pakkasella sisällä talliloimi tai fleeceloimi
  • Tarvittaessa kaulapala (ei kuvassa) loimen kanssa

Päiväkirja

17.08.2017 - PÄIKKYMERKINTÄ #1 kirjoittanut Daniel Susineva (VRL-05265)
Olisinpa miljardööri. Miljonääriyskin olisi piristänyt kummasti mieltä. Mutta no, minä olin tavallinen keskiverrosti velkaantunut hevosalan yrittäjä, jolla oli onnea omistaa yksi hyvä kilpahevonen. Senkin omistin vain siksi, että se oli tilausvarsa tutusta tammasta ja orista. Sillä tavalla alkutekijöissään ostettuna minun Zeta-hevoseni ei ollut tullut liian kalliiksi, ja sitten oli ollut onnea matkassa, kun se olikin kehittynyt aina GP-luokkiin asti.
Onnea oli myös se, että sain ratsastettavaksi välillä hyviä hevosia kohtalaisen hyvillä diileillä. No, onnea ja onnea - hiton kovaa duuniahan se oikeasti oli. En minä ollut nimeäni tehnyt tunnetuksi lepäämällä lehtereillä. Ratsastin ja ratsastin, perushevosia enimmäkseen ja sitten välillä niitä helmiä, joiden kanssa nimi nousi varteenotettavien kouluratsastajien listoille. Pääasiassa kuitenkin paiskin ihan ruohonjuuritason hommia: sisään- ja läpiratsastin, nostin vaativiin luokkiin, tein parit kisatulokset ja myin.
Ja sitten sain alleni hevosen, joka oli aivan perhanan kiva ja lupaava ja jonka kanssa voisin takuulla kisata maan huipulla.
Myytäväksi.
Jälleen: olisinpa edes se miljonääri. Ostaisin tamman itselleni ja no, uusisin sen barbihevosvarusteet joksikin uskottavammaksi setiksi. Pieni vaalea tanskalainen aiheutti oikeastaan joka ratsastuskerralla sellaisen onnentunteen, sen huuman, jonka takia tälle lajille niin järjettömän syvästi omistauduin. Koska mitään järkeähän tässä ei ollut, ei fiksuja työaikoja, ei vakaata tuloa, ei mitään muuta kuin Se Tunne. Se, kun pääsee oikein hyvän hevosen selkään ja tietää, että tässä se on, tällä pääsisin kohti tuloslistojen kärkeä, kohti ennätysprosentteja, kohti Maailman Parasta Tunnetta. Onnistumista.
Pieni kosketus jalalla. Ohikiitävän hetken ajan tamma oli valmis kuohahtamaan jalan kannustamana yli laidan, mutta paine hellitti ja Celestina jäi odottamaan. Sen kanssa toiminta oli juuri sellaista: kohtuuden veitsenterällä liukumista. Ei siitä tumpeloiden opetusmestaria tulisi, siihen se oli ihan liian herkkämielinen. Siitä kuitenkin tiesi, että oikealle ratsastajalle se antaisi aina kaikkensa. Ihan kaiken. Ja kuten oli sovittu, sitä oikeaa ratsastajaa minä ryhdyin sille etsimään.
Ehkä vähän vastentahtoisesti, mutta ryhdyin kuitenkin. Ei minulla ollut varaa valita, jos halusin pitää leivän pöydässä. Hyvien hevosten myynnillä sitä leipää saisi.

20.08.2017 - PÄIKKYMERKINTÄ #2 kirjoittanut omistaja
Siinä minä seisoin ja ruskeat silmät tapittivat minua uteliaina takaisin. Vaaleaa karvoitusta koristi suuri valkoinen läsi. Katse oli utelias ja kysyi selvästi aioinko tehdä jotain vai vain seistä paikallani. Siltä näytti myös mustahiuksinen mies, Daniel Susineva, joka piteli vaaleanrautiasta tammaa suitsista. Yskäisin ja taputin Celestina nimistä puoliverista kaulalle, ennen kuin kapusin penkin avulla mustaan satulaan. Muistot vierivät saman tien mieleeni ja meinasin jo livistää. En pystyisi tähän, mutta Celestina vain pärskähti kärsimättömänä minua hoputtaen. Niin ainakin uskottelin itselleni. Siispä työnsin kaapissa useita vuosia pölyttyneet ratsastussaappaani jalustimiin ja kokosin kankisuitsien ohjat tottunein elkein käsiini.

Kaikki tuli selkärangasta, pienet avut joilla ohjasin Celestinaa uralta ympyröille, pysähdyksiin. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, kun Daniel kehotti minua nostamaan ravin. Olin jo sanomassa, että minulle riitti. Hevonen, jota en olisi koskaan uskonut edes tulevani katsomaan, kuitenkin jollain tavalla suostutteli minut antamaan pohjetta. Celestina oli pehmeä ja sointuva, mutta vaativa ratsastettava. Omien taitojeni ollessa täysin unohduksissa neljän vuoden ajan, tein typeriä virheitä. Mutta se tunne oli jotain mahtavaa. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan tuntevani sitä enää niin syvästi. Tunne oli syvimmillään laukassa. Se ensimmäinen nosto, kun annoin liian paljon pohjetta ja Celestina lähti pinkoen pehmeään laukkaansa. Ja kuinka nopeasti se oli jälleen ruodussa muistaessani kuinka pidäte tehtiin. Ratsastukseni oli ruosteista, mutta en olisi enää halunnut lopettaa.

Koeratsastuksen jälkeen Daniel talutti Celestinan talliin, minä ilmoitin soittelevani päätöksestäni ja istahdin autooni. En päässyt kovin pitkälle tallilta, kun tunteet valtasivat mieleni. Se hetki, kun rekka törmäsi suoraan hevostraileriin, vieden parhaan ystäväni mennessään, melkein myös minut. Ajoin autoni tiensivuun ja yritin koota itseni.

Celestina oli samanlainen kuin Jazz; vaalea kaunis ja herkkä kouluhevonen. Juuri sellainen kuin oikean kouluhevosen kuuluikin olla. Kuinka samanlainen toinen hevonen mahtoikaan olla? Ellen olisi Celestinan myyntikuvissa kohdannut sitä samanlaista katsetta kuin Jazzilla, en olisi edes rohjennut soittaa Danielille ja kysellä lisää. Mutta aioinko todella hylätä suunnitelmat muuttaa ulkomaille ja tehdä jotain mitä en koskaan enää aikonut? Olin jo vuoden ajan päättänyt käyttää Papan perintörahat siihen, että muuttaisin ulkomaille. Rahat riittäisivät täydellisesti siihen, että pääsisin jaloilleni ja vielä pitkälle eteenpäin. Ne riittäisivät myös kalliiseen kouluhevoseen ja tämän ylläpitoon.

Sulkiessani silmäni muistin menetyksen tuskan ja sen kaiken, mitä en enää halunnut kokea. Sillä hetkellä olin varma päätöksestäni. Minä muuttaisin ulkomaille. Pysyvästi.

Valmennukset

20.05.2017 - KOULUVALMENNUS #1 kirjoittanut omistaja