A.I. Pikkurihma

Kutsumanimi:Rihma Rotu, sukupuoli:suomenhevonen, tamma
Syntynyt:09.11.2013, 14-v FIN Väritys: mustanvoikko
Säkäkorkeus:164 cm Omistaja:Aittohaara VRL-05322
Rekisterinumero:VH13-018-1249 Kasvattaja:Aittohaara VRL-05322
Koulutustaso:Vaativa B, koulupainotus Saavutukset:YLA3
Ikääntyy satunnaisesti
Palkinnot
Palkittu YLA3 palkinnolla 25.05.2015
(22,5 (16+6,5) - 22 (13+9) - 17 - 8 - 6 = 75,5 p)
Palkittu SLA-II palkinnolla 20.07.2015
(13 (3+5+5) + 23 + 22 + 20 + 6 = 84 p)
Palkittu KRJ-I palkinnolla 20.12.2015
(4,5 + 40 + 22 + 22 + 15 = 103,5 p)


© Inna

Luonnekuvaus

A.I. Pikkurihma eli viralliselta lempinimeltään Rihma (ja omistajansa epäviralliselta lempinimeltään Pullis) on yleisesti hellyyden kipeä tammaneiti, joka esittää aina kovista. Rihmalla tuntuu olevan oma mottonsa: mennään eikä meinata. Se ei siis kahta kertaa mieti tulisiko esimerkiksi sähkölankojen läpi rynniä tai maastossa mennä läpi jonkin karmivan pusikon läpi. Siksi Rihma onkin erittäin varma ratsuna. Ovia kärsimättömänä paukutteleva ja välillä hieman nyrpeää turpaa näyttävä Rihma on aina kerjäämässä hoitajaltaan hellyyttä. Rihma on myös erittäin hyvä kuuntelija omille murheilleen. Varsana Rihma rakasti pullaa ja siksi Inna antoi sille lempinimeksi Pullis. Oli Rihma silloin myös aika pullavissa muodoissa.

Hoitaessa Rihma on kärsimätöntä sorttia. Kaikki täytyisi tehdä nopeasti ja ikävät tavat heilutella päätään sekä kuopia on ehdottomasti emältä perittyjä tapoja. Mitään paikkaa harjatessa Rihma ei kuitenkaan aristele tai mitään ja kaviotkin nousevat suhteellisen hyvin mielialasta riippuen. Varustaessa Rihma hieman pullistelee, mutta esimerkiksi polvella vatsan koskettaminen saa tamman taas vetämään vatsansa sisään. Suitsia pistäessä Rihmalla tuntuu olevan aina välillä hienoinen kuolainallergia, joka ilmenee päännostelulla ylös tai hampaiden tiukasti yhdessä kiinni pitämisellä. Kunnon komennuskirous on kuitenkin auttanut allergiaan. Taluttaessa Rihma osaa käyttäytyä, vaikka myös silloin tuntuu tamman motto olevan vahvassa toiminnassa, tarkkana siis kannattaa olla!

Ratsuna Rihma on taas erittäin toimiva ja kuuliainen, ja erityisesti silloin tamma menee eikä meinaa. Askeleet Rihmalla ovat ehkä hieman hankalat istua ja vaativat ratsastajalta totuttelua. Vaikka Rihman taso on vasta Helppo C:n paikkeilla, on tammassa selkeästi kouluhevosen piirteitä. Rihma ei ole erityisen herkkä suustaan ja siksi vaatii usein vahvoja otteita. Erilaiset taivutukset sujuvat oikein hyvin ja Rihma jaksaa keskittyä tekemiseen. Välillä tammalla on kuitenkin päiviä, jolloin mikään ei tunnu kiinnostavan. Näinä päivinä kannattaa vain tehdä paljon kaikenlaista mieltä virkistävää. Esteitä Rihma ei ole vielä kerinnyt kamalasti hypätä, mutta sitäkin puolta pyritään kehittämään parempaan suuntaan. Kisakentille Rihma ei esteiden parissa tule kuitenkaan pääsemään. Maastossa Rihma on varma hevonen, eikä se pelkää oikeastaan mitään. Siksi tamma onkin todella loistava rentoihin kävelyretkiin tai pitkiin maastolenkkeihin.

Sukutaulu

isä. Hukkareissu
sh-o, m, 169 cm
ii. Näkymätön iii. Pikku-Pahis
iie. Ihmetyttö
ie. Haituva iei. Voitontanssi
iee. Valkojalka
emä. Rullakartiina
YLA2, KRJ-II, SLA-III
sh-t, vkko, 152 cm
ei. Pikku-Ukko eii. Wiljami
eie. Tuulen viemää
ee. Sikuriina eei. Jymy-Juntunen
eee. Kukkanen

Sukuselvitys

II Näkymätön oli mustan värinen suomenhevosori, joka toimi elämänsä lähinnä puskaratsun roolissa. Ori ei koskaan menestynyt oikein missään lajissa, koska taidot eivät riittäneet. Hypyt olivat keskinkertaisia, juoksemiseen tarvittavaa juoksupäätä ei löytynyt, eikä kouluradoille menoa voinut edes ajatella. Luonteeltaan Näkymätön oli kuitenkin leppoisa ja sopi hyvin ratsastuskouluille, jossa se oli lasten suosikki. Ikävä kyllä ori joutui kiertolaiseksi ja kiersi elämänsä aikana monet omistajat. Viimeisinä vuosinaan Näkymättömän jänne kuitenkin petti ja orista teetettiin varsa ennen lopettamista.

IE Haituva oli rautias läsipäinen suomenhevostamma, josta ei voinut muuta sanoa kuin sen, että tamma oli hyvin tulinen ja temperamenttinen. Tammalla kyllä riitti luonnetta ja jotkut sitä pitävätkin lähinnä kiukkuisena, eikä sitä voi mennä kieltämään. Haituva on kilpaillut raviradoilla, mutta menestys on jäänyt vähälle, kuten myös tamman suvun kanssa. Jälkeensä rautias tamma on jättänyt viisi varsaa, joista vain kaksi on kokeillut rahkeita ravikentillä, muut ovat näyttäneet rahkeitaan kouluratsastuksen parissa. Haituvan tulisen luonteen takia tammaa ei ole ratsukoulutettu.

EI Pikku-Ukko oli hopeanruunikonkimon värinen suomenhevosori, jolta löytyi korkeutta 150 cm korkeuden verran. Ukkonakin tunnettu ori oli siis pienikokoinen, mutta hyvin vaikuttava jos pelkästään erikoisen värinsä ansiosta. Ori oli elinaikanaan koulupainotteinen ja kilpaili menestyksekkäästi kyseisessä lajissa. Luonteeltaan Ukko oli lempeä ja kuuliainen, mutta tarpeeksi sähäkkä siihen, ettei soveltunut aivan kokemattomille ratsastajille. Jälkeläisiä Ukolta pääsi maailmaan kymmenen, joista osa on niittänyt mainetta isänsä tavoin kouluratsastuksessa, mutta pari tapausta on jäänyt joko puskaratsuksi tai ratsastuskoulunhevoseksi. Ukko jouduttiin lopettamaan suolikiertymän takia orin ollessa 25-vuotias.

EE Voikon värinen Sikuriina oli suomenhevostamma isolla T:llä. Sikuriinalta ei puuttunut luonteestaan vähäistäkään ripettä tammamaisuutta. Korkeutta Sikuriina kerkesi elämänsä aikana kasvattamaan 167 cm. Tamma kilpaili kouluratsastuksessa sukunsa perimän mukaisesti ja menestyi vaihtelevasti, pääosin kuitenkin hyvällä menestyksellä. Sikuriina oli hyvin onnekas hevonen siinä mielessä, että se pääsi olemaan vain yhden ihmisen hevonen koko elämänsä aikana. Tamman omistaja koulutti Sikuriinan aivan alusta asti. Jälkeläisiä Sikuriina sai yhteensä viisi, joista kuitenkin kaksi menehtyi synnyttyään liian aikaisin. Jälkeläiset ovat menestyneet vaihtelevalla menestyksellä yleisratsuina tai kouluratsuina. Tamma kuoli vanhuuteen.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

KRJ 41 sij. VVJ 5 sij.
18.11.2013 - KRJ - Vaativa B - Tackleberry - 06/40
19.11.2013 - KRJ - Vaativa B - Tackleberry - 05/40
13.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 03/29
14.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Kisakeskus Ginger - 01/67
15.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 05/29
17.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 01/29
23.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 01/31
24.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 02/31
27.12.2013 - KRJ - Vaativa B - Sävelsalo - 03/31
25.01.2014 - KRJ - Vaativa B - Fiktio - 04/40
26.01.2014 - KRJ - Vaativa B - Kuninkaankartano - 03/30
29.01.2014 - KRJ - Vaativa B - Kilpailukeskus Stewart - 05/40
02.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Kilpailukeskus Stewart - 01/40
02.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaatukka - 01/30
08.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 03/30
08.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 01/40
09.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 01/30
10.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 04/30
19.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 02/30
20.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 02/30
22.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 06/40
23.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Vaapukka - 01/30
27.02.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 01/30
04.03.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 06/40
12.03.2014 - KRJ - Vaativa B - Tuulenpesä - 01/38
20.04.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 01/50
23.04.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 02/50
25.04.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 01/50
26.04.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 07/50
20.05.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 02/50
23.05.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 03/50
26.05.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 07/50
07.06.2014 - KRJ - Vaativa B - al Najya - 06/60
08.06.2014 - KRJ - Vaativa B - al Najya - 06/60
15.06.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 01/50
15.06.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 04/50
10.07.2014 - KRJ - Vaativa B - Hex Sporthorses - 07/50
02.08.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 01/50
03.08.2014 - KRJ - Vaativa B - Aittohaara - 03/50
19.11.2013 - KRJ - Helppo A - Tackleberry - 04/40
20.11.2013 - KRJ - Helppo A - Tackleberry - 03/40

25.07.2014 - VVJ - Vaikea yhd. pareille - Konkkaronkka - 02/15
26.07.2014 - VVJ - Vaikea yhd. pareille - Konkkaronkka - 03/15
11.08.2014 - VVJ - Vaikea yhd. pareille - Reiter - 03/18
24.08.2014 - VVJ - Vaikea yhd. pareille - Konkkaronkka - 01/15
28.08.2014 - VVJ - Vaikea yhd. pareille - Konkkaronkka - 01/15

Valmennukset ja päiväkirja

21.12.2014 kirjoittanut omistaja

Taluttaessani Rihmaa pihalle huomasin sen eleistä, että tänään tammaa ei kiinnostanut sitten mikään. Siispä olin päättänyt hylätä suunnitelmani työskennellä maneesissa ja päättänyt lähteä maastoon lumisateesta huolimatta. Olin "palkannut" - kiristänyt - mukaani tallityöntekijän, Elsin, joka oli saanut alleen yhden Rihman jälkeläisistä, suokkiori Konstan. Molempien killutellessa hevostensa selässä ja Elsin kirotessa minua helvettiin lumisateen vuoksi, lähdimme matkaan. Suoristelin kaulahuiviani kävellessämme Konstan ja Elsin edellä.
Sopivalla nostin heti reippaan ravin ja kuulin Elsin yhä vain päästelevän ärräpäitä hevosensa selässä. Rihma ravasi reippaasti eteenpäin ja kuului vain vaimea hokien kopina tietä vasten. Eteemme emme nähneet kahta metriä enempää, joten tiellä seisoskeleva rusakkokin jäi molemmilta huomaamatta. Rihma piti korvansa tiukasti höröllä ja pää oli nosturin tavoin ylhäällä. Taisi maastoratkaisu olla paljon mieluisampi kuin maneesityöskentely. Suoran kaartuessa oikealle, nostin käden ylös Elsille merkiksi ja hidastin Rihman käyntiin. Yllätyksekseni työntekijäni ei kuitenkaan siirtänyt käyntiin vaan ravasi ohitsemme, palaten kuitenkin takaisin ja kiroten sitä, että ei hän nähnyt tässä myräkässä mitään.
Lupailin naiselle, että palaisimme tallille heti, kun olisimme käyneet raviradalla tekemässä laukkakierroksen. Etenimme kohti ravirataa niin käynnissä kuin ravissa. Raviradalle päästyämme ilmoitin Elsille, että ottaisimme pienen laukkakilpailun ja katsoisimme olisiko vielä nuori poika äitiään nopeampi. Asetuttuamme paikallemme huusin HEP ja molemmat hevoset lähtivät kiitävään laukkaan. Nousin kevyeenistuntaan ja annoin Rihman valita tahdin. Kuten arvata saattoi, vei poika tällä erää kuitenkin voiton ja Elsi tuntui riemuitsevan ensimmäistä kertaa lenkkimme aikana.
Siinä vaiheessa olimme jo molemmat aivan jäässä ja päätimme palata tallille. Kuuma glögi oli aivan liian kutsuva sulattamaan jäisiä reisiä.

01.12.2013 kirjoittanut omistaja

Katsoin hyvin epäröivästi ruunikkoa suomenhevostammaa, joka ravaili varsamaisen innokkaasti pihatossa ja kiusasi muita. Mitä ihmettä olin oikein tehnyt? Minä olin hankkinut ravisuokin, vaikka en tiennyt mitään koko lajista. No, onneksi Mila ja Petra sentään olivat luvanneet auttaa minua tammani kanssa.
Sukka juoksi luokseni ja ojensin käteni. Tamma haistoi tumppuani ja yritti napata siitä sitten pienillä hampaillaan. Vedin käteni naurahtaen pois.
”Mennäänpä hieman kävelemään maastoon, neitiseni”, sanoin Sukalle ja pujahdin aitaukseen.
Nappasin juuri ajoissa Sukan riimusta kiinni, ennen kuin varsa kerkesi juoksemaan karkuun. Talutin sen portin luokse ja pujahdin sen kanssa pihalle. Kiinnitin riimunnarun tamman riimuun kiinni. Vein Sukan hetkeksi Murheen karsinaan, kun kävin hakemassa Rihman mukaan maastoilemaan ja tutustumaan Sukkaan. Rihman haistellessa varsaa karsinankaltereiden – jotka olimme koristelleet hienoksi – välistä. Harjattuani Rihman, hain varustehuoneesta sille suitset ja loimen – loimen otin myös Sukalle.
Laitoin suitset Rihmalle päähän ja loimitsin molemmat tammani. Lähdimme sitten ulos kaikki jalan. Sukalla tuntui olevan vauhtipäällä ja sain olla koko ajan tarkkana sen kanssa. Rihmakin oli koko ajan vain menossa, joten oli hieman vaikeaa pysyä itse mukana. Lopulta ohjasinkin Rihman lumisen kannon luokse, jossa nousin sen selkään. Asetin loimen siten, että se tuli jalkojeni päälle.
Sukka kulki oikein mukavasti Rihman rinnalla, kun kävelimme metsässä eteenpäin. Rihmakaan ei välittänyt tuosta riiviöstä, joka lähinnä yritti tappaa Rihman loimea… Koska käveleminen sujui niin hyvin, päätin kokeilla myös hieman ravia. Otin kunnon otteen varsan narusta ja Rihman ohjista. Tiesin, ettei Rihmalla ollut mitenkään mukava ravi… varsinkaan ilman satulaa. Pieni pohjeapu riitti, jotta Rihma lähti tarpomaan ravissa lumisella polulla. Seurasin katseellani koko ajan Sukkaa, joka ravasi todella kiltisti Rihman vieressä, otti tamma myös muutaman laukka-askeleen, kun isomman kaimarodun vauhti oli nopeampi.
Pienen matkan päästä siirsin Rihmaseni takaisin käyntiin ja palkitsin molemmat taskussani olevilla sokerinpalasilla. Kyllä siinä oli vain kaksi ihanaa suokkitammaa!
Lenkkeilimme maastossa vielä puolisen tuntia ennen kuin palasimme takaisin tallille. Vein ensin Sukan takaisin pihattoon ja sitten Rihma pääsi vielä tarhailemaan. Jenni oli ollut ilkeä ja vaihtanut Rihman pienempään tarhaan, jotta tämän veljet saisivat isomman tarhan. Olisi naisen pitänyt tietää, että kyllä naiset tarvitsevat enemmän tilaa kuin kuusikymmentä miestä! Lahjottuani Rihman vielä sokereilla, kävin moikkaamassa jälleen Sukkaa.
Se laukkasi connemaratamman, Hanin, perässä hampaat irvessä.. Ilmeisesti ne kiltit ja hellyyttävät piirteet näytettiin vain emännälle… naurahdin.
”Inna!” kuulin Milan ja Petran huutavan. ”Kahville sieltä!”
Katselin vielä sekunnin verran varsaani ja lähdin sitten naisien kanssa kahville taukohuoneeseen. Tästä se joulukuu lähtisi käyntiin!

24.11.2013 kirjoittanut omistaja

”Älä turhaan kilju sille Murheelle”, sanoin Rihmalle, joka hirnui viereisessä karsinassa olevalle oripojalle. ”Me emme halua Milan kanssa sukusiittoisia varsoja..”
Harjasin ihanaista tammaani ajatuksena lähteä hieman totuttelemaan maastoiluun. Olimme pari kertaa käyneet hieman kävelemässä, mutta nyt ottaisimme kunnon lenkin. Harjattuani tumman tammaneidin, heitin sille kamppeet niskaan ratsastusloimen kera – ulkona, kun oli pakkasta ja luntakin tuli. Olin itse kääriytynyt toppahousuihin ja useisiin paksuihin paitoihin sekä kaulaliinoihin. Mistä sitä tietää, jos vaikka paleltuu.
Talutin yhä velipuolelleen kiljuvan tamman ulos pakkaseen ja kampesin selkään. Rihma hieman tepasteli paikallaan, kun yritin pitää sitä aloillaan. Lopulta annoin pienen avun ja lähdin Rihman kanssa metsän siimeksiin.
Aluksi olin hieman varuillani metsikössä Rihman kanssa, mutta aivan turhaan. Eihän minun ”mennään eikä meinata”-tammani mitään pelkää. Rusakkokin juoksi ohitsemme. Lopulta rentouduin ja annoin Rihman tepastella hieman löysemmillä ohjilla.
Hetken kävelyn jälkeen, lyhensin ohjat ja pyysin tamman lennokkaaseen raviin. Sain pidätellä Rihmaa, joka tyynesti vain viiletti eteenpäin. Taputin Rihmaa kaulalle samalla, kun hidastin sen takaisin käyntiin.
Metsässä oli todella kaunista. Lumi peitti hennosti puunoksat ja kaikkialla oli melkein valkoista. Oli aina mukavaa käydä tällaisilla keleillä hieman lenkkeilemässä.
Tunnin kuluttua me palasimme takaisin tallille hyvillä mielin. Olimme kokeilleet myös hieman laukkaa tienvarrella. Rihma oli nostanut iloisen pukkilaukan, mutta rauhoittunut sitten onneksi.
Laskeuduin alas selästä ja talutin tamman takaisin karsinaansa. Tervehdin Murheen kanssa puuhastelevaa Milaa samalla, kun purin tamman varusteet. Rihma saisi mennä vielä loppupäiväksi tarhaan, joten laitoin sen riimunnarun päähän ja talutin tarhaansa.
”Olepa hyvä, Pullis”, sanoin sille, kun ojensin maukkaan kuivuneen voisilmäpullan tammalle ennen kuin lähdin.
Rihma söi pullansa hyvillä mielin.

18.11.2013 Koulutunti, Kaihoranta, pitäjä Jenni

"Rihma toimi parhaiten tästä porukasta tänään! Tamma oli erinomaisesti kuulolla ja pelasitte hyvin yhteen. Lisäykseet olivat sujuvia ja hyviä, mutta osan kulmista ja muutamat tiet tulivat turhan loiviksi tai oikaistuiksi. Rihma toimi todella hyvin ja väläytti hienosti kouluhevosen piirteitä, mutta ravi oli vielä hieman hapuilevaa ja turhan epätasaista. Kannattaa kiinnittää huomiota pehemeämpiin apuihin, vaikka Rihma olisi kovasuinen: nyt näytti hieman siltä, että revit Rihmaa suusta, vaikka sinut ja Rihman tuntevana näin ei ollut. "

Ulkoasu © K.K. | Ulkoasun kuvat © VRL-02324 | Kaikki muu ellei toisin mainita © Inna
virtuaalihevonen