Fairuza Coyote F

Ymmi laukkasi vihreille laitumille 15.10.2015

© http://leia-luver.deviantart.com

Kutsumanimi:Ymmi Rotu, sukupuoli:trakehner, tamma
Syntynyt: 26.01.2014, 8-v* FIN Väritys: ruunikko
Säkäkorkeus:169 cm Omistaja:Aittohaara VRL-05322
Rekisterinumero:VH14-021-0053 Kasvattaja:Faconde, FACO8568
Koulutustaso:Grand Prix, koulupainotus Saavutukset:KRJ-I, YLA2
Palkinnot
Palkittu KRJ-I palkinnolla 20.04.2015
(8,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108,5 p)

Palkittu YLA2 palkinnolla 25.05.2015
(22 (14+8) - 33 (21+12) - 17 - 12 - 4 = 88 p)

Luonnekuvaus

Ymmi on perusluonteeltaan yhden ihmisen hevonen. Luotuaan tietyn siteen omistajaansa, Ymmi on kuin unelma hevonen, joka hakisi omistajalleen vaikka kuun taivaalta. Tuntemattomille ihmisille Ymmi on testaileva ja katsoo heitä varuillaan, josko tuon kuoren alta paljastuisi pelottava tiikeri. Ilkeäksi tamma ei koskaan ala, eikä korvien luimistelu todellisuudessa tarkoita, että Ymmi vihainen olisi.. ellei huomaa omistavansa hampaanjälkiä takapuolessaan. Hoitaessa uusien ihmisten ei kuitenkaan tarvitse pelätä tai mitään, Ymmin saa helposti käytävälle kiinni ja siinä se sitten nuokkuu koko harjauksen läpi - toinen korva kuitenkin koko ajan kuulolla. Karsinassa harjatessa, Ymmi on rauhallinen, mutta kaikilla on myös huonoja päiviä. Silloin tammaa ei tunnut kiinnostavan mikään. Kaikki on huonosti ja juuri harjasitkin pölyharjan sijaan liian kovalla harjalla, kaviot ovat aivan liian raskaat nostaa ylös puhdistusta varten, mutta tarpeeksi kevyet varpaiden tallomiseen. Yleensä kaikista parhaiten tällaisina päivinä, toimii tamman käytöksen jättäminen huomiotta. Varustaessa saa hetken aikaa tapella, että tamma suostuisi ottamaan kuolaimet suuhunsa, mutta kaikki muu sujuukin ihan hyvin.

Voisi melkeinpä väittää, että eläinlääkäri ja kengittäjä ovat Ymmin kavereita, eivät parhaita, mutta hyviä. Vaikka nämä miehet/naiset ovat koko ajan tammassa kiinni, saa Ymmi erittäin paljon huomiota ja he tuntuvat myös lahjovan alituiseen Ymmiä. Joskus tammalla on kuitenkin sellainen ilme, että uskallakin tuo piikki minun ihooni iskeä ja saat hampaista. Ymmi tulee muiden hevosten kanssa hyvin toimeen, eikä ole haastamassa riitaa, vaikka tappelee, jos toinen niin yllyttää. Taluttaessa käyttäytyminen riippuu aivan siitä, kuka narun toisessa päässä on. Omistajansa kanssa Ymmi kävelee aivan kiltisti perässä kuin lauhkea lammas, mutta jonkun toisen kanssa, se säpsähtelee kaikkea liikkuvaa ja temppuilee muuten. Parasta on siis vain kietoa naru turvan ympärille ja taluttaa riimusta kiinni pitäen. Lastaaminen ei ole koskaan tuottanut ongelmia Ymmille, eikä myöskään trailerissa kulkeminen. Siksi tamma onkin oiva hevonen traileriin kaveriksi toiselle hevoselle, joka koppia pelkää.

Ratsuna Ymmi on yleisesti tasainen ja kuuntelee hyvin apuja, joskin samaa asiaa tehdessä, tamma helposti ennakoi. Siksi Ymmi vaatii paljon erilaisia ja vaativia tehtäviä, mutta joskus pelkkien volttien tekeminen on tarpeen. Laukannostot tammalla ovat rauhallisia ja laukka yleisesti on mukavan pyörivää. Esteillä Ymmi on vauhdikas ja tuntuu vain ajattelevan koko ajan eteenpäin puomien sinkoillessa. Siksi Ymmi ei ole soveliain esteille, vaikka kapasiteettia riittää metrinkorkuisten esteiden ylittämiseen. Maastossa Ymmi on energinen ja innokas. Tamma tykkää välillä harjoitella maastossa, eikä pistä pahitteeksi, jos kouluakin mennään hieman vääntämään pelolle kentän tai maneesin sijaan. Mukavaa tammasta on myös ottaa iloisia laukkaspurtteja pukkien kera. Känkkäränkkä päiviä omistava tamma ei kuitenkaan aina ole yhtä toimiva ja ihana hevonen ratsastaa. Ollessaan huonolla tuulella, Ymmi päättää usein pistää ranttaliksi. Mikään ei kiinnosta, onnistu tai muuten käy päinsä. Pukittelu on pääasia ja saada ratsastajan hermot mahdollisimman piukalle. Painetaan paljon kuolaimelle ja esitetään laahustavaa lehmää, ei oteta kuuleviin korviinsa apuja tai kehotuksia lopettaa. Omistajan ja ratsastajan onneksi, nämä päivät ovat harvassa.

Sukutaulu

isä. Tabasco Noir
trak-o, 170 cm
KRJ-II
ii. Heartbeat
trak, trn, 170 cm
iii. Lambani trak, rn, 169 cm
iie. Pantomini trak, m, 168 cm
ie. Emigra
trak, m, 170 cm
iei. Merlet Noir trak, trn, 168 cm
iee. Le Femme trak, rn, 170 cm
emä. Fairtown Perle
trak-t, 161 cm
KRJ-II
ei. Skittles O eii. Jump In High
eie. You Think
ee. Road is Free O eei. F.A. Cit-Lace
eee. Ocean Breeze

Sukuselvitys

i. Tabasco Noir tutummin Tatu on punarautiaan värinen trakehner ori, jolta löytyy korkeutta 170 cm. Tatu on kotoisin Saksasta, josta sen omistaja Frida, orin toi Suomen maaperille. Luonteeltaan Tatu on arka, mutta omistajansa seurassa hakee hellyyttä. Kouluratsuna ori on tasainen ja rauhallinen, mutta aivan kuten jälkeläisensä, Tatu saattaa ennakoida. Se on kilpaillut koulukentillä ja haalinut huikeat 70 sijoitusta, joista neljä on Cup-sijoitusta. Jälkeläisiä Tatu on maailmalle päästänyt 13 kappaletta, joista osa on kerännyt jo useita sijoituksia painotuslajissaan ja palkittu KRJ-palkinnolla. Ori itsessään on saanut lokakuussa 2013 KRJ:n laatuarvostelussa KRJ-III palkinnon, joka korotettiin uusintatilaisuudessa palkinnoksi KRJ-II.
ii. Heartbeat on koulupainotteinen trakehner. Väritykseltään ori on tummanruunikko ja korkeutta löytyy 170 cm. Ori on asunut koko ikänsä Saksassa kasvattajansa kanssa ja kisannut menestyksellä nuoresta asti kouluratsastuksessa. Taitoa orilta on kertynyt Grand Pix tasolle asti. Heartbeat omistaa seurallisen luonteen, mutta on myös vain yhden ihmisen hevonen. Muiden ei siis kannata kavuta orin selkään. Jälkeläisiä Heartbeatilta löytyy tällä hetkellä viisi ja kunhan ori on kisaeläkkeellä, niitä varmasti tulee lisää.
iii. Lambani oli koulupainotteinen ori, jolta löytyi korkeutta 169 cm. Lambanin kilpailu-ura oli epätasainen, kun se välillä pärjäsi hyvin ja välillä huonommin. Tasoltaan ori oli vaativa B tasoa ja esteitä kouluratsu hyppäsi 90 cm. Saksasta kotoisin oleva trakehner muutti Suomeen tunnetulle kouluratsastajalle kisaratsuksi. Suomessa ori vietti loppuelämänsä, joka päättyi Lambanin ollessa 25-vuotias. Orin jälkeläisiä löytyy ympäri Eurooppaan kymmenen kappaletta. Nämä ovat vaihtelevasti menestyneet kouluratsastuksen parissa.
iie. Pantomini on mustanvärinen tamma. Korkeutta tammalta löytyy 168 cm. Elämänsä aikana Pantomini on joutunut aran luonteensa takia vaihtamaan omistajaa usein. Tamma ei ole tullut toimeen uusien kasvojen kanssa, jonka takia kukaan ei ole tuntunut kestävän Pantominin oikkuiluja. Aran luonteensa takia monet ovat sanoneet, ettei tammalla kannata jälkeläisiä hankkia. Eikä niitä olekaan syntynyt kuin yksi, Heartbeat. Kilpailuissa Pantomini ei ole erityisen hyvin pärjännyt. Nyt tamma viettää eläkepäiviään.
ie. Emigra on 170 cm korkea yleispainotteinen trakehner-tamma. Mustan värinen tamma syntyi Saksassa, josta se sitten myytiin Iso-Britanniaan eräänlaiseksi projektihevoseksi. Myöhemmin Emigra palasi takaisin Saksaan, kun taitoa alkoi kertyä niin esteillä kuin myös koulussa hyvin. Jälkeläisiä Emigralta löytyy viisi kappaletta, mutta lisää on todennäköisesti vielä tulossa. Aika vain näyttää kuinka paljon.
iei. Merlet Noir oli koulupainotteinen ori, jolta löytyi korkeutta 168 cm. Väritykseltään Merlet Noir oli tummanruunikko. Ori kuoli 8-vuotiaana hevosinfluenssaepidemiaan, kuten myös moni muu kasvattajansa hevonen. Sitä ennen ori kisasi Grand Pix tasolla menestyksekkäästi koulua sen verran, mitä lyhyessä ajassa kerkesi. Jälkeläisiä Merlet Noir kerkesi saamaan vain kaksi kappaletta, mutta onneksi omistaja kerkesi ottamaan pakasteita talteen. Voi siis olla, että tästä upeasta orista nähdään vielä jälkeläisiä, vaikka ori itse laukkailee vihreämmillä laitumilla.
iee. Le Femma oli ruunikon värinen trakehner-tamma. Väritys oli hieman yllättävä, koska suvusta löytyy vain mustan värin omaavia hevosia. Estepainotteiselta tammalta löytyi korkeutta 170 cm. Vaikka Le Femman suku oli koulupainotteinen, pärjäsi tamma parhaiten esteratsastuksessa. Le Femma menestyi hyvin esteillä ja kilpaili kansainvälisellä tasolla 150 cm korkuisia luokkia. Estepainotuksesta huolimatta tamma kilpaili myös muutaman koulukilpailun vaativa B tasolla. Ennen luonnollista kuolemistaan 22-vuotiaana Le Femma kerkesi jättämään jälkeensä viisi jälkeläistä.

e. Fairtown Perle eli tutummin Aira on mustanvärityksen omaava trakehner-tamma. Korkeutta tältä kaunottarelta löytyy 161 cm. Aira on koulupainotteinen ja on kisannut painotuslajissaan 77 sijoitusta, joista viisi on cup-sijoitusta. Vuoden 2014 tammikuun koululaatuarvostelu tilaisuudessa Airi palkittiin KRJ-II palkinnolla. Luonteeltaan Airi on hyvin lempeä, äidillinen ja sisukas, joka rakastaa enemmän puskaratsailua kuin hikipinko kouluvääntöä. Jälkeläisiä Airilla on 11 kappaletta, jotka kilpailevat kouluratsastuksessa, suurin osa myös menestyksekkäästi.
ei. Skittles O on ruunikon värinen trakehnerori, jolta löytyy korkeutta 165 cm. Tämä valloittavan ja hellyttävän luonteen omaava hevonen omistaa loistavaa askeleet. Ori on menestynyt hyvin kisakentillä. Hellyttävän luonteensa sivutuotteena aiheuttaa ori myös paljon päänvaivaa kepposillaan, joilla se ei koskaan mitään pahaa tarkoita. Jälkeläisiä tältä orilta on maailmaan päässyt 10 kappaletta, jotka kaikki ovat menestyneitä omalla sarallaan harrastehevosena kuin myös kisakentillä.
eii. Jump in High, joka tunnettiin myös nimellä Junni, oli 166 cm korkea ja rautias trakehner. Kolmellakin h:lla kutsuttu oli hankala, herkkis ja hintelö. Sitä oli haastava käsitellä ja Junni oli yltiömäisen herkkänahkainen. Ratsuna ori oli kuitenkin toista maata. Se oli herkkä ja säpäkkä ori, joka taipui kaikenlaisiin kiemuroihin ja hurmasi siten yleisön, vaikka Junni ei ollut maskuliininen.
eie. You Think oli pieni, vain 158 cm korkuinen trakehnertamma, jonka saattoi tunnistaa ruunikosta väristä. Juuliksi kutsuttu tamma omasi rauhallisen luonteen, mutta temperamenttisuutta löytyi erityisesti ratsastaessa. Tammalta pystyi vaatimaan paljon, mutta Juuli vaati samalla mitalla aina takaisin. Juuli oli koulutettu Intermediaire I tasolle asti ja se osasi jos jonkinmoisia askeleita. Vaikka aluksi tamma vaikutti kovalta suuntaan, antoi se helposti ratsastajalleen periksi tehden samalla hyvää yhteistyötä.
ee. Road is Free O oli pienikokoinen, ainoastaan 158 cm korkea tamma, väritykseltään musta. Fanni nimellä kutsuttu trakehnertamma ei ollut kauheasti kilpailtu hevonen, eikä se ollut erityisen taitava. Vaikka vaativissa luokissa tamman kanssa kilpailtiinkin kohtalaisella menestyksellä, käytettiin tammaa enemmän jalostuskäytössä. Varsoja tammalta syntyi maailmaan kymmenen kappaletta. Luonteeltaan Fanni oli juuri sopiva jalostukseen. Se omisti kultaisen luonteen ja oli myös siro ulkonäöltään.
eei. F.A. Cit-Lace oli musta, 173 cm korkeutta omaava trakehnerori, joka omisti äkäisen luonteen. Sintiksi kutsuttu ori ei hevillä antanut koskaan periksi, eikä sen kanssa kuka tahansa saanut oleskella. Vahvimpien hakijoiden kanssa Sintti pysyi jotenkuten aisoissa, mutta yhtään pelokkaamman tai hintelämmän kanssa, oria sai heti metsästää tallin pihasta. Hankalasta luoneestaan huolimatta ori menestyi hyvin. Aina eivät kuitenkaan ratsastajan pyytämät liikkeet miellyttäneet, jolloin ori näytteli omia liikkeitään. Kilpailutilanteissa Sintti jätti omat metkunsa pois ja keskittyi.
eee. Ocean Breeze, tuo ruunikon värinen tamma oli oman tahtonsa tunteva tamma. 167 cm korkeutta kasvattanut Cenni testaili paljonkin uusia ihmisiä. Pohjimmiltaan tamma oli kuitenkin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, joka lähinnä vain näytteli hampaitaan ja nosteli takasiaan. Koskaan Cenni ei purrut tai potkinut. Tamma kilpaili vaativa A tasolla hyvin ja ratsastaessa tamma oli rehti ja yhteistyöhaluinen. Jälkikasvuakin tammalta löytyy seitsemän kappaletta, joissa osa on niittänyt mainetta maailmanlaajuisesti.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

KRJ 42 sijoitusta
23.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 02/40
25.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/30
25.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/40
26.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/30
27.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/30
27.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/30
28.02.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/30
01.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 06/40
02.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/40
02.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 10/100
02.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 05/100
02.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 10/100
02.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 07/100
03.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 09/100
04.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/100
04.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/100
04.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 06/40
05.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 06/40
05.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 09/100
07.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/40
08.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/40
08.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/40
08.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/40
11.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 06/40
13.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/100
13.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 08/100
14.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/100
16.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 10/100
16.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 02/100
16.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 08/100
17.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 02/100
18.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/100
19.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 08/100
20.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 03/100
29.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 01/50
30.03.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/50
20.04.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 08/100
24.05.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 02/50
25.05.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 02/30
26.05.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/30
23.05.2014 - KRJ - Grand Pix - kutsu - 04/30

13.03.2014 - KRJ - Vaativa A - kutsu - 04/30

Valmennukset ja päiväkirja

15. helmikuuta 2014 - Yksityistunti

Pitäjänä Kape
- Tervetuloa! Tänään menet koottuja askellajeja, sulkutaivutuksia ja siirtymistä peruutuksesta laukkaa, jos keretään niin myös yksi laukanvaihto askeleessa. Aina kun siirryt raviin, istut harjoitus ravissa. Sanon erikseen, jos sinun pitää keventää. Mene nyt alkukäynnit pitkin ohjin. Ratsasta kulmat kunnolla. Tänään menet rauhallisesti, et hiki hatussa.
Laita jalustimet kaulalle ja venyttele jalat kunnolla. Sitten kädet kattoon, pyörittele niitä muutaman kerran. Laita jalustimet jalkaan ja kokoa ohjat käteen.
Tee voltteja joka sivulle nyt aluksi niin mietin miten toteutan näitä juttuja. Voltit näyttävät hyviltä! Sitten voisit nostaa ravin. Tee vielä niitä voltteja! Oletko mennyt koottua käyntiä aiemmin?
- Kyllä! Inna sanoo.
Sitten menet koottua ravia. Nyt ei oikein meinaa sujua. Kokeile uudestaan. Nyt näyttää paljon paremmalta kuin äsken. Sitten voit mennä lisättyä ravia. Hyvä!
Nyt kokeillaan sulkutaivutuksia! Tee sulut pitkillä sivuilla. Ymmi ei nyt ymmärrä apuja, tee selkeämmät avut. Hyvä nyt näyttää todella hyvältä! Voisimme kokeilla avotaivutusta, se on vähän hankalampaa. Ihan hyvin meni. Yritä että et itse ''kaatuisi'' sisälle päin. Nyt näyttää paremmalta!
Olisikohan nyt laukan aika. Nosta laukka C päädystä ja laukkaa koko uraa pitkin. Nyt kun pääsit laukkaamaan otetaan yksi vaihto askeleessa. Vaihda vaikka seuraavalla kierroksella C:ssä ja L:ssä. Hyvä! Olet tainnut ennenkin kokeilla tätä. Tee vielä kerran tämä tehtävä, samoissa kohdissa. Mitäköhän me nyt tekisimme…
Nyt tiedän koottua ja lisättyä laukkaa! Ekana voisit vaikka mennä koottua laukkaa ja sen toteutat pääty-ympyrällä. Tee molempiin päätyihin ympyrät, jossa menet koottua laukkaa. Muuten uralla menet ''tavan'' laukkaa. Hyvin sujuu! Nyt lisättyä laukkaa, samalla tavalla. Yritä saada vauhtia lisää. Ei kumminkaan liian paljon! Tee puolipidätteitä! Yritä pysyä siellä selässä, vaikka Ymmi pukittelee! Huhhuh, onneksi et tippunut! Tulipas siihen vauhtia. Mene nyt hetki käyntiä. Kokeilet vielä kerran lisättyä laukkaa, ettei se tuollaiseksi kaahottamiseksi jää.
Tee kolmikaarinen kiemuraura. Siirry nyt raviin. Tee vaikka sulku ja avotaivutuksia, oman mielen mukaan. Hyvä! Ymmi näyttää rauhoittuneen. Sitten tee pysähdyksiä, C:n, S:n, L:n ja R:n kohdalla. Eli ravaat ja niillä kohdilla millä sanoin niin pysähdyt, ihan kokonaan. Ny Ymmi kuuntelee sinua.
Nosta laukka nyt peruutuksesta! Eli ala peruuttamaan C:n kohdalla ja peruuta vähän matkaa. Kun olet peruuttanut lähdet laukalla eteen päin. Toivottavasti ymmärsit jotenkin. Peruutus ja sitten laukka! Hyvä laukaa koko uraa pitkin. Sitten tee pääty-ympyrä L päätyyn ja siellä lisättyä laukkaa. Nyt on sopiva tempo! Jatka koko uraa pitkin tuota tempoa. Sitten hiljennä raviin.
Tee voltteja! Saat itse päättää kohdat. Hyvä! Valmistele käyntiin siirtyminen. Tiivistä istunta. Sitten käynti! Hyvä, sait siirrettyä Ymmin hyvin käyntiin. Nyt voit mennä käyntiä pitkin ohjin. Saat ottaa jalustimet pois jalasta. Saat olla nyt maailman matkaaja! Eli tee maailmanympärysmatka. Hyvä! Nyt voit tulla kaartoon. Tuliko hiki? Inna sanoi:
- Ai, tuliko!? No tuli!
- Tämä oli vasta aika ''normi'' tunti. Siitä voit päätellä minun rääkki tunnin.
Kommentti:
Te olette tosi nätti pari! Ymmi ymmärsi apusi aika hyvin. Tunti sujui tosi hyvin, ellei sitä kaahotusta lasketa.

28. tammikuuta 2014 - Uusi uljas GP-ratsu

Hyppelin pakkasessa odottavasti ja Seppo seisoi vieressäni ja katsoi minua kuin hullua. Launo paineli jossain uuden lelunsa, Iineksen kanssa.
"No, niin ala tulla tai vähennän palkkaasi", mutisin ja samassa musta Audi Q7 kaarsi pihaan perässään traileri.
Ratin takana istui blondimies, Topias, ja hänen vierellään ruskeahiuksinen Elsi. He molemmat työskentelivät Aittohaarassa ja toisivat juuri minun pienen tilaukseni! Olin Facondesta ostanut itselleni GP-tason puoliverisen, Fairuza Coyote F, Ymmi. Tai, no eihän tamma vielä mikään GP-tason hevonen ollut, kun ikääkin oli vasta neljä vuotta.
Nyt Seppo sai lähteä Ismon luokse ja Ymmi tulla asustelemaan orin tilalle. Mila varmaan huokaisi helpotuksesta, kun yksi ori lähti tallilta.
"Mikä kesti?" huikkasin Topiakselle, joka parasta aikaa nousi autosta.
"Ruuhkaa."
"Täällä? Paskat. Kuitenkin pysähdyitte kuhertelemaan jonnekin", vitsailin ja ojensin Sepon sitten Elsille.
Hyppelehdin sitten iloisesti trailerin luokse ja laskin sen takaluukun. Siellä seisoskeli kaksi hevosta. Toisen hevosen takapuolen tunnistin Ismon takapuoleksi ja toinen olikin ihanainen Ymmini. Ruunikon värinen Ymmi. Pujahdin trailerin oven luokse ja pujahdin luukusta sisään. Ymmin korvat nousivat hörölle ja ojensin kättäni, tarjoten samalla porkkanaa.
"Hei", tervehdin tammaa ja taputin sitten paljasta kaulaa. "Mentäisiinkö hieman tutustumaan uuteen kotiisi?"
Topiaksen avulla saimme purettua Ymmin traileristaan. Elsi talutti Sepon Ymmin tilalle ja kaverukset trailerissa tervehtivät heti toisiaan hirnahdellen.
"Hei, kiitoksia", sanoin Topiakselle. "Heittäkää Seppo Ismon viereiseen karsinaan ja Reve käytävän toiselle puolelle. Ja ilmoitelkaa, jos jotain tapahtuu", sanoin kaksikolle vielä ennen kuin talutin kiltisti kävelevän tamman yksityistalliin. Kello oli vielä niin vähän aamulla, että kukaan ei ollut tallilla, paitsi aamuvuorolainen.
"Tässä on karsinasi. Aivan Ullapullan vieressä", kerroin Ymmille, kun talutin sen sisälle karsinaan. Irrotin narun riimusta ja nappasin sitten kaikki kuljetussuojat pois.
Taputtelin siinä hetken tamman kaulaa ennen kuin ajattelin viedä sen Sessin kanssa tarhailemaan. Napsautin narun kiinni ja talutin tamman tarhoille. Muutama iloinen hirnahdus kaikui tarhoista, kun hevoset ja ponit tervehtivät uutta tulokasta. Avasin tarhan portin ja talutin Ymmin sisälle. Se suuntasi heti ensimmäisenä tervehtimään Sessiä, joka tuntui vain näyttävän hieman nyrpeää naamaa, mutta suostuikin sitten haistelemaan Ymmiä.
Tarkkailin tammoja hetken aikaa ja todettuani, että he näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään, lähdin kohti taloa. Mila oli eilen komentanut siivoamaan, mutta Jessen se pitäisi hoitaa ainoani miehenä talossa! Jos naisia on paljon, miehet siivoavat ja naiset kittaavat kaljaa! Näin on!
Pääsin juuri talon luokse ja avasin oven kunnes muistin jotain. Launo ja Iines. Missä helvetissä ne olivat? Olin koirat unohtanut siinä innostuksessa, minkä Ymmi oli minulle aiheuttanut. Tiirailin tallipihaa ja huutelin, mutta kukaan ei kutsuuni vastannut. Hemmetti sentään… koiranmetsästykseen siis!

30.01.2014 Ratsailua

Astelin yksityispuolelle aamupakkasella. Hevoset rouskuttelivat vielä heiniään, kun kävelin Ullan ja Ymmin karsinoiden luokse.
”Huomenta leidit”, sanoin ja molemmat nuorikot nostivat päänsä. ”Kumpi haluaa olla aktiivinen ensin?” kysäisin ja päätin napata Ymmin ensimmäiseksi.
Kävin hakemassa nopsaan harjat ja toin tamman sitten käytävälle. Ymmi alkoi heti nuokkua ja roikuttaa päätään naruja vasten. Aloitin harjauksen kaulalta ja siirsin kasvanutta harjaa hieman pois tieltä, kun suin painavin vedoin tamman ihanan väristä karvaa. Harjaaminen sujui nopeasti, vaikka jouduinkin herättelemään unessa olevaan tammaneitiä, kun kavioita yritin puhdistaa. Hieman hevosen kiusaksi letitin harjaan pienen verkon. Harja oli kuitenkin sen verran lyhyt, että se näytti typerältä. Noh, ehkä Ymmi selviää.
Harjauksen jälkeen, hain uututtaan loistavat varusteet ja nakkasin turkoosinvärisen huovan tamman selkään. Asettelin huovan päälle vielä lampaankarvaromaanin ja sen päälle tummanruskean koulusatulan. Laitoin vyön vielä suhteellisen löysälle ja suuntasin sitten pistämään suitsia tamman päähän. Siirsin riimun kaulalle ja aloin tammaa houkutella ottamaan kuolaimia suuhun. Se ei onnistunutkaan ihan niin hyvin. Ymmi ei tuntunut millään ottavan kuolaimia suuhunsa, vaikka kuinka kutittelin sen pieliä ja tungin koko nyrkkini tamman suuhun. Pitäisi kehitellä jokin tapa saada kuolaimet tamman suuhun. Pitkän yrittämisen jälkeen, sain kuolaimet viimein tammalle ja kiinnitin vielä jäykät hihnat kiinni. Siinä samassa mietin itsekseni, kuinka söpöltä timanttinenotsapanta Ymmillä näyttäisi. Pistin vielä suojat tamman koipiin. Jätin Ymmin käytävälle siksi aikaa, että kävin itse laittamassa varustehuoneessa päähäni kypärän ja kenkiin kannukset. Raipankin nappasin varmuuden vuoksi mukaan.
Ymmi nukkui yhä paikallaan, kun palasin takaisin. Irrotin riimun tamman kaulalta ja heitin sen koukkuun karsinan ovessa ennen kuin lähdin kohti kenttää. Ulkona oli kirpeät -25 astetta, joten suuntasimme suosiolla maneesiin. Iines ja Launo ilmestyivät myös paikalle, kun pääsin maneesin ovelle. Kaippa nekin voisivat katselemaan tulla. Ymmi ei ainakaan tuntunut säikkyvän koiria, kun olin sen selässä käynyt hieman kentällä ja molemmat olivat räksyttäneet kentän vieressä. Ja olisihan se myös koirille hieman harjoitusta olla hevosen lähellä maneesissa.
Komensin koirat katsomoon, kun itse kiristin Ymmin vyön ja kampesin itseni selkään. Pienen pohjeavun avulla Ymmi lähti reippaaseen käyntiin uraa pitkin ohjin. Kävelin pari kierrosta pitkillä ohjilla ja kokosin sitten ohjat tuntumalle. Aloitin työskentelyn käynnissä tehden hieman voltteja ja väistöjä. Ymmi tuntui mukavalta, mutta peileistä näki, että tamma kulki jotenkin ihan väkkärällä. Napsuttelin aika-ajoin raipalla pehvan päälle, ihan muistuttaakseni tammaa takajaloista. Tein pieniä liikkeittä sormillani.
Käynti alkoi pikkuhiljaa tuntua mukavalta, joten uskalsin painaa pohjetta ja siirtää tamman raviin. Ymmi nosti lennokkaan ja reippaasti eteenpäin kulkevan ravin. Kevensin rauhalliseen tahtiin, yrittäen saada tamman vauhtia siten hieman rauhoittumaan. Tein myös hieman puolipidätteitä. Ravasin kahdeksikkokuviolla, jotta molemmat kierrokset tulisivat hyvin ravattua. Huomasi heti, että oikeakierros oli Ymmille hankalampi, joten viihdyin siinä kierroksessa huomattavasti kauemmin. Keventäessä ravi tuntui viimein ihan hyvältä, joten istahdin satulaan ja aloitin harjoitusravissa työskentelyn.
Tein hieman väistöjä ja voltteja sekä kolmikaarista, lisäten keskimmäisen kaaren laukassa. Ymmi tuntui jo huomattavasti notkeammalta. Laukkakin sujui ja ravi kulki mukavasti eteenpäin. Tähän oli siis täydellinen hetki ottaa loppuravit ja suunnata sitten seuraavan hepatuksen kimppuun.
Iines ja Launo olivat molemmat olleet erittäin kiltisti katsomossa, joten olin aivan älyttömän ylpeä koiristani. Kävelin Ymmin selässä tallille ja laskeuduin yksityispuolen ovilla alas selästä. Taputtelin tammaa samalla, kun kuskasin sen karsinaansa. Muut hevoset oli jo viety pihalle, paitsi Ulla, joka hirnui iloisesti Ymmille. Launo ja Iines menivät saman tien tutkimaan – eli syömään hevosen paskaa – muiden hevosten karsinoita.
Purin Ymmin varusteet ja vein ne varustehuoneeseen. Samalla nappasin tamman toppaloimen mukaani. Verhosin Ymmin vielä loimella ja lähdin sitten viemään sitä pihalle. Sessi kökötti jo valmiiksi tarhassa, kun heivasin Ymmin sen seuraksi ja palasin sitten talliin.

Perjantai 13. päivä, 28. päivän valeasussa

”Tiedättekö mitä juuri tapahtui?” kysyin, kun istahdin Petran ja Milan seuraan olohuoneessa.
”Nooh?” .
”Erkki soitti”, kerroin ja Mila purskautti kahvinsa suustaan päälleni. ”Kiitti, Mila…”.
”Sori… mitä asiaa sillä oli?” Mila kysyi ja huomasin, että naisella oli vaikeuksia pitää pokkaansa. .
Itseänikin kyllä hymyilytti, kun ajattelin Erkin soiton syytä. En edes muista kuinka hän oli saanut numeroni? Tosin olin silloin ollut hirveän humalassa – tietysti vain mehusta.. vahvasta sellaisesta. .
”Se kyseli jotain turkoosia huppariaan, joka sillä oli silloin ollut päällä. Joku ylisuuri ja sen edessä on kuulemma joku ihme…”.
Katseeni osui Petran päällä roikkuvaan huppariin. Repesin siinä samassa nauruun. .
”Minä takavarikoin sen!” Petra nauroi. ”Ja mies lähti ilman vaatteitta kuitenkin, niin ei hän sitä tarvitse.” .
”Saat pitää sen”, lupasin nauraen ja nousin sitten ylös. ”Minun pitää mennä liikuttamaan Ymmi.. Ehkä voisin mennä ilman satulaa.” .
”Onnea vain yritykselle…” Mila mutisi ja rypistin hieman kulmiani kysyvästi. ”Eiii mitään! Pidä hauskaa!” hän virnuili ja epäilykseni nousivat heti. .
Mitään kuitenkaan sanomatta, kipusin yläkertaan vaihtamaan ratsastusvaatteet päälle. Iines ja Launo leikkivät sängylläni hammasleikkejään, eivätkä edes tuntuneet huomaavan minua – minut oli hylätty! Vaihdoin nopsaan ratsivaatteet päälle ja suuntasin sitten ulos tarhoille. Nähdessäni Ymmin, tajusin mitä Mila oli tarkoittanut.. Ymmillä oli juuri tänään huono päivä. .
Nuristen menin tarhalle ja nappasin narun aidan vierestä. Pujahdin tarhaan ja aloin huutelemaan luimistelevaa tammaa. .
”Tules tänne nyt Ymmi! Mennään hieman ratsastelemaan!” yritin houkutella Ymmiä luokseni, mutta ilmeisesti pukkilaukka tarhassa oli paljon parempi tapa ilmaista vihansa. .
Usean minuutin kuluttua sain tamman viimein kiinni ja lähdin taluttamaan temppuilevaa tammaa talliin. Se pomppi ja hääräsi koko matkan ja sain tehdä sen kanssa useita voltteja. Viimein me pääsimme sisälle talliin ja suosiolla sidoin muuten kiltin tammani käytävälle. Lähdin hakemaan sen harjoja ja eikös ollakaan… tamma oli jotenkin kummallisesti päässyt irti siinä lyhyessä ajassa naruistaan ja ärhenteli visusti – onneksi – karsinassaan olevalle Danielalle.. .
”Voi nyt…” murisin, kun kävin nappaamassa kiinni tamman riimusta ja peruutin sen takaisin narujen luokse. Iskin tamman siihen takaisin kiinni ja aloitin harjaamisen, josta ei kyllä meinannut tulla sitten mitään… Ymmi vain tepasteli paikoillaan ja näytteli minulle hampaitaan. .
”Koita nyt rauhoittua!” murahdin, kun yritin sen kylkeä harjata. ”Ymmi!” karjaisin topakasti, kun se yritti hampaansa iskeä minuun. .
Karsinassaan oleva Jimmy sai samassa jo melkein paskahalvauksen.. Hups. Mutta ainakin Ymmi kuunteli minua. Tamma näytti siltä, että se mutisi voimasanoja, kun se vain louskutteli itsekseen leukojaan. Kummallinen tamma… Yleensä niiiin rauhallinen, mutta harvoina päivinä taas aivan kauhukakara.. Pistäisin koko GP-ratsuni kohta makkaraksi. .
Sain viimein tamman harjattua ja varusteet haettua ilman, että Ymmi olisi uudelleen saanut itseään vapaaksi naruista. Heitin satulan temppuilevan tamman selkään ja heitin vyön kiinni. Ymmi heilutteli päätään vihaisesti. Tänään en todellakaan menisi ilman satulaa.. Se olisi itsemurha. Kun sain vielä suitsetkin tamman päähän ilman, että tulin purruksi, nappasin kypäräni mukaan ja suuntasin sitten maneesia kohti taluttaen. .
Kuulin kuina Helena juuri lopetteli jatkoryhmän kanssa, joten jäin maneesin ulkopuolelle odottamaan. Tuntilaisilta tuskin jäi kuulematta, kuka maneesin ulkopuolella odotti, kun yritin saada temppuilevaa tammaani kuriin. .
”Yritä edes viisi minuuttia käyttäytyä!” murahdin. .
Viimein jatkoryhmä lampsi ulos maneesista ja talutin Ymmin sitten sisälle. .
”Moroo!” tervehdin Helenaa. ”Voisitko hetken aikaa pidellä uljasta känkkäränkkää?” pyysin naiselta. .
”Totta kai”, Helena sanoi. ”Huono päivä vai?” .
Voihkaisin naiselle vastaukseksi samalla, kun kiristin vyön maasta ja laskin jalustimet. .
”Et uskoisi… Huomenna Ymmi on varmasti taas oma aurinkoinen itsensä! Onneksi tällaista ei tarvitse useinkaan sietää…” mutisin, kun ponnautin itseni satulaan. .
Kiitin Helenaa ja lähdin sitten kävelemään uraa pitkin. Helena katosi maneesista ja huokaisten nappasin tamman heti tuntumalle. Mokoma pässinpää yritti esittää, että nurkassa oli jotain mörköjä.. Ei täällä kummitellut! Käyntityöskentelystä ei meinannut tulla paskaakaan.. Ymmi vain heilutteli päätään ja jos yritin edes apuja antaa, niin palkaksi sain mojovan pukin. Rodeoonko tämä hevonen pitäisi viedä? .
”Yritetäänpä nyt tehdä edes yksinkertainen voltti!” murisin tammalle ja napautin pienesti raipalla persaukselle, josta nauru vasta repesi. .
Ymmi lähti semmoiseen kiiltolaukkaan maneesin toiseen päähän, että minä vain roikuin kyydissä ja sadattelin kaikenmaailman sanoja ilmaan. Varmasti asiani kuultiin ihan Ruotsiin asti. .
”NYT PYSÄHDYT!” karjaisin ja Ymmi pysähtyi kuin seinään. .
Kuka väitti, että tallissa ei saa huutaa? Se tepsii kaikista parhaiten! .
Kun olin viimein saanut tamman rauhoittumaan edes hieman, kehotin sen jälleen käyntiin ja nappasin ohjat käsiini. Ei siitä meinannut tulla siltikään mitään, koska tamma painoi kuolaimelle todella pahasti ja kaikki avut menivät vain kuuroille korville. .
”Koittaa nyt…”.
Sain Ymmiä onneksi edes hieman parempaan suuntaan, joten nostin ravin. Ymmi liiteli jotain ihan ihmeellistä ravia, joka tuntui olevan kuin… no, en keksi edes kuvailevaa sanaa. Huonolta se kuitenkin tuntui ja näytti, kun peileistä katsoi. Lisäksi möröt olivat jälleen osa ratsastustamme. Pari kertaa meinasin lentää selästä, kun Ymmi mukamas näkin jonkun mörön ja lähti väistöaskelissa pois. Useaan otteeseen sain siis ratsastaa miljoona minuuttia yhdessä nurkkauksessa ennen kuin pystyimme edes jatkamaan matkaa. .
Vatutuskäyräni oli siinä mennessä jo aivan yliäyräiden, eikä asiaa auttanut yhtään se, kun päätin viimein nostaa hieman laukkaa keskiympyrällä.. Ymmi oli päättänyt siinä vaiheessa, että tämä saa nyt jo riittää. Heti ensimmäisen askeleen jälkeen, Ymmi puri kuolainta ja lähti semmoista pukkilaukkaa, että minulla ei ollut toivoakaan pysyä selässä. Murahtaen tipahdin siis maneesinpohjalle ja Ymmi jatkoi tyynesti laukkaansa ympäri maneesia. .
”Ai, haluat sinä hel***** sentään laukata ja riehua! No, laukataan ja riehutaan!” huusin tammalle vihaisena, kun pääsin ylös maneesinpohjalta. .
Lähdin tamman perään mauskuttaen ja käsiäni taputtaen. Ymmi veteli pukkilaukkaa ympäri maneesia korvat luimussa ja minä juoksin sen perässä. Vartin kuluttua tamma viimein ei enää jaksanut juosta, vaan puuskuttaen siirtyi käyntiin. Itsekin olin jo aivan hikinen, kun sain napattua tamman ohjista kiinni ja taputtelin kaulaa. ”Saitko pahan energiasi jo pois?” kysyin siltä ja vastaukseksi sain hampaanjäljet käteen ja luimivat korvat.. ”Ai, saatana!” murahdin. ”Ilmeisesti et…”.
Kapusin vielä takaisin selkään ja nappasin tamman tuntumalle. Ottaisin sillä vielä hieman ravia, jotta se saisi puuskuttavan hengityksensä tasaantumaan. Ymmi oli samassa muuttunut laahustavaksi lehmäksi, jota sai sitten hoputella eteenpäin, ettei se siirtäisi käyntiin. .
”Koittaa nyt päättää…” mutisin tammalle ja naputtelin raipalla. .
Parin tuskaisen kierroksen jälkeen päätin luovuttaa. Hidastin tamman käyntiin ja laskeuduin sitten alas selästä. Ymmi alkoi heti viskoa päätään ja murahtaen raahasin vastustelevan tamman takaisin talliin. Riisuin Ymmin varusteista ja kahlitsin sen karsinaansa. Olkoon siellä sitten! Tervehdin paksunevaa Ullaa, joka mussutteli heiniään kiinnostuneen näköisenä. Ymmi sen sijaan yhä irvisteli minulle karsinastaan. .
Vein varusteet paikoilleen ja suuntasin sitten talolle. Iines ja Launo juoksivat heti muiden karvaisten kavereiden kanssa tervehtimään minua. .
”Kuinka sujui?” Mila huikkasi olkkarista. .
”Minä vien sen makkaraksi!” murahdin samalla, kun tömähdin hikisenä sohvalle. ”Mokoma ei kuuntele sitten paskaakaan! Tarvitsen nyt helkutin paljon jotain vahvempaa kuin mehu…” mutisin ja kävin hakemassa keittiöstä vielä olutpullon käteeni. .
Tämän totisesti olin ansainnut! .
”Mitä Ymmi sitten riehui?” .
”Ensin sitä kiukutellaan ja sitten saadaan jotain kohtauksia, sitten ollaan kuin lehmiä ja sitten vielä purraan!” murahtelin. ”Makkaraksi siis!” .
Puhelimeni pirahti soimaan ja katsoin numeroa. No, voi nyt… Erkki.. Painoin vihreää luuria. .
”Minä en tiedä mitään sinun hupparistasi! Koita nyt jo lopettaa lapselliset soittosi tai minä saamari vie hirtän sinut palleista kattoon!” huusin puhelimeen ja Mila vain nauroi. .

03.04.2014 – Mammalomalaisen harjailua

Olin aivan äärettömän iloinen, kun koulu viimein loppui tältä päivältä. Päivä oli ollut niin saamarin tylsä ja madellut eteenpäin kuin etana... Noh, onneksi pääsin viimein takaisin kotiin ja olin jo lysähtämässä sänkyyn - kahden koiran iloisien tervehdyspusujen saattelemana - pienille päikkäreille, kunnes tajusin tarhassa odottelevan kahden hevosen. Kyllä hevosenomistajan arki oli rankkaa. Nousin siis ylös sängyltä ja vaihdoin tallivaatteet päälle, jonka jälkeen suuntasin pihalle. Ymmillä ei voinut enää ratsastaa ja tamma saikin elellä hieman mammalomaa. Harjata tuo nykyisin koko ajan kiukkuisella päällä oleva tamma pitäisi. Ehkäpä Ymmin raskaushormonit olivat ottaneet yliotteen.
Ymmi kiukutteli parasta aikaa tarhassa Sessille, joka vain luimi takaisin. Huokaisten nappasin Ymmin turkoosin narun aidalta ja pujahdin sisään tarhaan. Nappasin minullekin kiukuttelevan tamman naruun kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa talliin. Suureksi kasvanut maha heilui puolelta toiselle.
Milan uusi ihana uusi hankinta, Crowley, haukkui tarhassa jollekin, kun kävelimme siitä ohitse talliin. Sidoin kiukuttelevan tamman käytävälle ja kävin hakemassa harjat. Ymmi kuopi tallin lattiaa, kun laskin pakin käytävälle ja nappasin harjan sen siimeksistä.
”Voitaisiinko hieman rauhoittua?” pyysin neitokaiselta, kun aloin harjata kaulaa.
Vatsaa Ymmi ei tuntunut antavan harjailla ollenkaan, mutta siitä huolimatta painoin käteni kiinteälle vauvavatsalle. Tunsin selvästi kuinka siellä jotain oikeasti oli ja taputin sitten tammaa kaulalle.
”Hyvä tyttö”, kuiskasin ja jatkoin harjaamista.
Mutakelistä huolimatta, Ymmi ei ollut kamalan mutainen. Sain sen siis helposti harjattua pelkällä harjalla ja kiukutteleva tamma tuntui jo rentoutuvan operaation loppupuolella. Selvittelin vielä lopuksi tamman harjaa ennen kuin vein sen karsinaansa loppupäiväksi.

Ulkoasu © K.K. | Ulkoasun kuvat © VRL-02324 | Kaikki muu ellei toisin mainita © Inna
virtuaalihevonen