Copperfrost

VH18-044-0127 | PKK2949

Luonnekuvaus

Copperfrost on viekkauteen saakka älykäs estehevonen, jonka erityislahjoihin lukeutuu muun muassa livohkaan lähtö silloin kun se siitä tuntuu tarpeelliselta. Tarkkaavainen, eläväinen ori on myös kohtalaisen epäluuloinen, ja jos se päättää, että jokin uusi asia ympäristössä on vaarallinen, se on jo poistunut paikalta ennen kuin kukaan ehtii ehdottaa, että mennään lähemmäs tutustumaan niin huomaat, ettei se ole vaaraksi. Paetessaan se ei piittaa suupielessä roikkuvasta ihmisestä tuon taivaallista, mutta lähtökohtaisesti se on vaivaton hoidettava, joka ei pullikoi vastaan pelkästä pullikoimisen ilosta.

Kumma kyllä sen pelokkuus ei ulotu esteradoille, ja hyvä niin. Codyn leipätyö kun on estekilpailuissa menestyminen, ja sellainen kävisi kovin hankalaksi, jos se pelkäisi kuollakseen myös esteitä ja areenoita. Codyn kanssa on ylipäänsä paljon mukavempi liikkua paikasta toiseen selästä kuin maasta käsin ohjaillen, sillä se on miellyttävän työorientoitunut eikä havainnoi ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa silloin, kun ratsastaja tarjoaa sille jotakin mihin keskittyä. Halliolosuhteissa se on usein kohtalaisen cool, vaikka katsomon laitojen lähelle sijoitetut esteet tuottavat sille hieman keskivertoa enemmän haasteita. Cody on vireä ja ketterä, ja kun päivän kisavire on kohdallaan, sillä voi ratsastaa radalla lujaa ja takoa kovia aikoja tauluun. Se on ratsastettavuudeltaan sangen miellyttävä ja kevyin avuin ohjailtava hevonen.

Codysta puhuttaessa on mainittava, että se on tammoja kohtaan oikea superherrasmies. Pehmeä, hurmurimainen hörinä ja hörölleen heilahtelevat korvat ovat varma merkki siitä, että ori on aistinut viehkeän tamman läsnäolon. Sen typerämpiä juttuja se ei sitten teekään. Oi onnea: jalostusori, joka ajattelee päällään viettien sijaan.

Sukutiedot

Sukutaulu

i Jaxfrost holst rt 171cm	ii Frostbite holst prt 175cm
	ie Look Sunny holst rt 163cm
e Bronzelina holst prn 165cm	ei Bronline holst mrn 170cm
	ee Chamomile holst prt 161cm

isä Jaxfrost on rautiaan värinen holsteinori, jonka tie arvostettuihin kisoihin ei ole ollut aivan mutkaton. Sen uralle on tullut takapakkia jo nuorella iällä loukkaantumisen muodossa, kun se kaatui ratsastajansa kanssa esteiden päälle. Jaxfrost oli tuolloin vielä kasvattajansa omistuksessa, joka kuntoutti orin täysin takaisin kisakuntoon parissa vuodessa. Kuntoutuksen ajan Jaxfrostia käytettiin ahkerammin jalostuskäytössä kuin muita tallin oreja. Näihin aikoihin syntyi myös Copperfrost. Siltä löytyykin tältä ajalta viisi jälkeläistä, jotka ovat jo kaikki ahkerasti kansainvälisillä kisakentillä. Jaxfrost itse myytiin kuntouksen jälkeen Hollantiin ja se yhä kilpailee ahkerasti.

ii. Frostbite on koko ikänsä näyttänyt miten pitkistä jaloista voi olla hyötyä. Jo nuoresta pitäen tämä punarautiaan värinen holsteinori on näyttänyt kaapin paikan muille pyrkijöille. Se on aina ollut edellä kaikkia muita, vaikka sen kasvattaja oli täysin varma, ettei siitä koskaan tule mitään. Loistava ja varma hyppytyyli kohotti Frostbiten nopeasti kansainvälisiin arvokilpailuihin. Nykyisin se on haluttua jalostusmateriaali esteratsastuksen parissa ja sen jälkeläisiin voi törmätä ympäri maailmaa. Frostbite on itse jäänyt jo ansioituneelle kisaeläkkeelle.

ie. Look Sunny tuo Copperfrostin sukuun hieman englantilaista verta. Sen isä on englannintäysiverinen, esteillä hyvin menestynyt ori. Look Sunny edustaa kuitenkin emänsä tavoin holsteinia ja tämä kaunis rautiaan värinen tamma ei jätä ketään kylmäksi. Tulinen luonne esteradoilla, mutta kaikkien sydänten sulattaja hoitaessa. Look Sunny ei ole kisakentillä se kaikista kirkkain tähti, vaikka koskaan se ei jää yrittämisestä kiinni. Tuloksien lähdettyä alamäkeen sen omistaja päätti siirtää tamman jalostuskäyttöön. Sen kaikki varsat ovatkin syntyneet hyvin myöhällä iällä, eikä osa ole vielä edes startannut ensimmäisiä kisojaan.

emä Bronzelina oli pitkään Karla Falkencreutzin omistuksessa ja pääsi siellä kilpailemaan huipputasolle asti. Punaruunikko tamma oli Karlan mieleen, mutta ikävän haaverin takia Bronzelinan kisaura päättyi. Sen omistaja halusi ehdottomasti itselleen siitä varsan ja löysikin sille holsteinorin Saksasta. Copperfrostin synnyttyä Bronzelina myytiin Suomeen jalostuskäyttöön, jossa sille on syntynyt kaksi muuta varsaa.

ei. Bronline oli erittäin näyttävä mustanruunikon värinen ori, joka menehtyi talvella ikävässä tapaturmassa. Sen kisaura oli hyvällä mallilla. Hypyt olivat näyttäviä, ilmavia ja sen herasilmissä paistoi halu kilpailla. Ikävä kyllä liukastui puuttuneen kengän takia erittäin liukkaalla jäisellä tiellä, kun sitä oltiin viemässä tarhaan. Mitään ei voitu enää tehdä, eikä Bronlinesta olisi enää koskaan tullut hyppyhevosta. Onneksi se kerkesi kuitenkin siittämään maailmaan kolme varsaa, joten se ei jää unhoksiin.

ee. Chamomile on tallin kauhu eli tamma isolla T:llä. Kukaan ei oikein pidä siitä, mutta se hyppää hyvin. Liiankin hyvin, jos sen omistajalta kysyttäisiin. Ei liian hyvin hyppäävää hevosta voi myydä eteenpäin. Punarautias holsteintamma on vielä hyvässä iässä, jonka ansiosta sitä näkee yhä kansainvälisillä kisakentillä. Tällä hetkellä Bronzelina on sen ainoa jälkeläinen.

Sukuselvitys käytettävissä jälkeläisillä! Copyt © VRL-05322

Jälkeläiset

Varsan nimi	Varsan tiedot	Emä
o. Gobbericy	syntynyt 13.03.2020	emä Hiccup
o. Copperfacts	syntynyt 19.05.2022	emä Fact or Fiction
t. Sorbetfrost	syntynyt 10.01.2023	emä Serpentine

Kilpailutulokset

Porrastetut kilpailut

Ominaisuuspisteet

nopeus: 0p.
kestävyys: 13.93p.
hyppykapasiteetti: 2001.02p.
rohkeus: 1790.56p.
kuuliaisuus ja luonne: 2900.51p.
tahti ja irtonaisuus: 0p.
tarkkuus ja ketteryys: 8.04p.
askellajien näyttävyys: 0p.
itsevarmuus: 9.35p.
energisyys: 6.96p.

Porrastetut kilpailut

Esteratsastusjaos (ERJ):
Nykyinen taso: 10/10
Valittu maksimitaso: 10/10

Katso lisää: VH18-044-0127

Muut kilpailut

SIM Routine Trophy

kisaaja: Alexander Rosengård

06.03.2019 Pikkuviikot, kutsu - 130cm, 24/46
09.03.2019 Pikkuviikot, kutsu - 130cm, 42/49
13.03.2019 Pikkuviikot, kutsu - 130cm, 25/49
16.03.2019 Pikkuviikot, kutsu - 130cm, 41/50

18.03.2019 Siirtymäviikko, kutsu - 130cm, 23/54
21.03.2019 Siirtymäviikko, kutsu - 130cm, 09/50
24.03.2019 Siirtymäviikko, kutsu - 130cm, 39/50

Paris SIM Jumping Week

kisaaja: Emilo Belcotte

03.07.2021 Speed Class, kutsu - 145cm, 20/44^74.09s
04.07.2021 International, kutsu - 150cm, 03/50^0-4vp

Power Jump 2021 Auburn Estate

kisaaja: Emilo Belcotte

30.07.2021 Prix de ERJ, kutsu - 150cm, 03/26^0vp
31.07.2021 Arvoluokka PJ 2021, kutsu - 150cm, 09/75^0vp

Power Jump 2024 Stable Misang

kisaaja: Måns Lundström

25.07.2024 Master, kutsu - 150cm, 21/44 ^{8 vp 61,425 s}

Päiväkirja

30.07.2021 Mielipelejä, PJ'21 Auburn Estate

Tuotosluokka, sijoitus 03/26, kirjoittanut omistaja (VRL-05265)

"It looks massive", Alexander toteaa.

Emilo katsahtaa työkaveriaan, joka mittailee katseellaan punaista muuria. Suomalaiskollega ei kuulosta saati näytä lainkaan yhtä vaikuttuneelta kuin sanat antaisivat olettaa. Radan viimeinen este saattaa olla massiivinen, mutta on kuin se ei herättäisi Rosengårdissa minkäänlaisia tuntemuksia; pelkän toteamuksen vain.

"Yeah", Emilo äännähtää, ja tuntee kurkkuaan kuivaavan, muttei oikeastaan ole itsekään huolissaan radan päättävästä muurista vaan jostakin aivan muusta. "Honestly, I'm more worried about the first jump."
"What, why? A simple vertical", Alexander tuhahtaa ja tähyää peikonlehtipystyn suuntaan.

Työkaverin ei tietysti tarvitsekaan vaivata päätään yksinkertaisella pystyesteellä. Alexanderin hevonen on aivan erilainen kuin Emilon: Emilon ratsastamalle Copperfrostille radan avaus suoraan poispäin verryttelyporteilta ja muiden lajitovereiden turvallisesta seurasta saattaa aiheuttaa keskittymisvaikeuksia. Cody on herkkä hevonen. Yleensä se loksahtaa kyllä hyppäämään päästyään suoritustunnelmiin eikä enää sekoile pienimpien häiriötekijöiden vuoksi, mutta Emiloa epäilyttää, mahtaako se ehtiä havahtua herkkiskuplastaan ennen radan ensimmäistä hyppyä.

"I'd say if we're clear after the water assuming he's willing to go to the water in the first place it should be smooth sailing from there", Emilo tuumaa luottavaisesti, vaikka alkurata tarjoaakin hänen toisinaan empivälle hevoselleen pari kinkkistä tehtävää pureksittavaksi.
"That's a lot of ifs", kollega sanoo muina miehinä ja antaa sileän hymyn hiipiä kasvoilleen.

Euh, äännähtää Emilo mielessään, ja sitten argh. Olisihan pitänyt arvata, ettei Alexanderilta pitänyt odottaa rakentavaa saatikka kannustavaa panosta keskusteluun. Omaksi onnekseen Emilo Belcotte ei ole taipuvainen huolestumaan turhasta. Hän saattaa olla hulvattoman nuori matkatakseen maailmaa ympäri esteratsastuksen ammattilaisena ja näyttää suurisilmäiseltä teinipojalta, mutta hänen mielensä ei ole enää yhtä nuori kuin silkoiset posket.

Lähestulkoon keskenkasvuinen miesratsastaja kohottaa hetkeksi katseensa lippuriviin, jossa jokaisen Power Jump -kilpailijan maan lippu on edustettuna. Oma tuttu trikolori herättää paitsi isänmaallisuuden, myös itsevarmuuden: Emilolla on jotakin suurta ja mahtavaa, mitä varten ratsastaa paremmin kuin koskaan ennen.

Hän ratsastaa maalleen, josta on loputtoman ylpeä.

Toista on kotimaataan ja suurinta osaa sen kansasta junttimaisina pitävän Alexanderin laita, Emilo ajattelee miesten jatkaessa radankävelyään vielä hetken ajan, vaikka etäisyydet onkin jo mittailtu ja kaarteet painettu tarkasti mieleen. Mitä painaa urheilijan henkilökohtainen kunnianhimo koko maataan harteillaan kantavan ratsastajan tahtotilan rinnalla? Köykäinen motivaattori. Tyytyväisenä Emilo Belcotte kuittaa tämänkertaisen mielipelin omiin nimiinsä, vaikkei voitostaan Alexanderille numeroa teekään; antaa toisen luulla, että voitto on hyppysissä.

Pianpa tuloslistoilta nähdään, kuinka käy.

"Nice course. May the best man win", heidän seuraansa toviksi liittyvä kolmas tiimin jäsen, Markus Asplund, tokaisee pitkän kokemuksen sallimaa rentoutta äänessään ja olemuksessaan.
"Or horse", maansa lisäksi jaloja eläimiä koko sydämestään rakastava Emilo korjaa.
"Or woman", puuttuu puheeseen ohi kulkeva Iso-Britannian värejä kilpailupaitansa rintapielessä kantava upea punapää, joka saa Emilon sydämen hypähtämään viimeistään nauraessaan heleästi toteamuksensa perään.

"Yeah... woman", nuori ranskalainen lähestulkoon huokaa, kun englantilainen kilpakumppani katoaa ratsunsa (joka, kuten Emilolle hänen suureksi mielihyväkseen myöhemmin selviää, on sukulinjoiltaan ranskalainen) luo.

Alexanderin pahansuopa nauruntuhahdus ja silmien juuri ja juuri havaittava pyöräytys eivät jätä arvailun varaan, kuinka säälittävänä hän työkaverinsa haikailua pitää... mutta eikös vain hänkin vilkaissut punapään perään ja vieläpä omalla mittapuullaan hivenen uteliaankin näköisenä? Ah, mielipelejä!

Ehkä, Emilo ajattelee toiveikkaana, ehkäpä myöhemmin nähdään tässäkin asiassa kuinka käy. Onhan tässä kilpailuiden lisäksi edessä myös railakkaat after ride -kemut. Niiden aika ei kuitenkaan ole aivan vielä; ennen viehättävää punapäätä ja samppanjamaljoja täytyy keskittyä Copperfrostiin. Se nimittäin ei aivan ilmaiseksi tarjoile Emilolle päivän radalta suoritusta, jota ei tarvitse jälkikäteen häpeillä.

Varusteet ja hoito