Perustiedot | Jalostusinfo | |
![]() |
t. Lucidious, s. 01.04.2019 (i. Moonglitter) t. Bellona, s. 07.08.2020 (i. Prontoponzio) o. Lustrous of Golden Priory, s. 02.01.2023 (i. Chappaquiddick) | |
Omistustiedot | Saavutetut meriitit ja tavoitteet | |
|
KTK-I palkittu 15.8.2018 20+23+19,5 = 83,3% |
Fn arvonimi myönnetty 2018 VIP MVA arvonimi myönnetty 2019 |
Dino on hyvin rehellinen poni. Se osoittaa selkeästi minkälainen päivä sillä on. Milloin korvat ovat luimussa jo ennen aamuruokaa, milloin se hörähtää iloisesti karsinastaan aamutervehdyksen. Dinoa voisi kutsua perusnaiseksi. Opittuaan lukemaan ponin mielentiloja, päivät menevät huomattavasti paremmin niin ponin kuin ihmisen mielenterveyden kannalta.
Yleisesti Dino on kuitenkin ihmisystävällinen poni. Se ei tammamaisista känkkäränkkäpäivistä huolimatta koskaan pure, uhittelee vain. Tarhasta hakiessa Dino tulee usein vastaan, mutta on niitäkin ponin metsästyspäiviä, kun tammaa ei saa millään pois tarhasta. Se vain juoksee vaaleahäntä tötteröllä. Dino ottaa usein laumassa johtajatamman aseman, joten se ei sovellu aivan kaikkien tarhakaveriksi.
Useiden kisamatkojen ja maasta muuttojen ansiosta, Dinosta on tullut kokenut matkaaja. Sen saa helposti sisään traileriin, jonka jälkeen matkustaminenkin on helppoa kuin heinän teko. Myöskään muiden hevosten kanssa matkustaminen ei ole ongelma, vaan Dino sopii hyvin myös matkakaveriksi.
Hoitaessa Dino on yleisesti rauhallinen, vaikkakin päivästä riippuu saako mahanalusta harjata tai nousevatko kaviot. Pesutilanteetkaan eivät sen suuremmin tuota hankaluuksia. Parhaiten kaikki kuitenkin onnistuu käytävällä tai karsinassa kiinnitettynä. Varustaessa Dino aina nyrpistää nokkaansa vyön kiristämiselle.
Ratsuna Dino on yhtä rehellinen poni kuin maastakäsin. Se osoittaa tasan tarkkaan milloin jokin ei kiinnosta tai jos ratsastaja antaa sille liian epäselvät avut. Dinossa onkin paljon opetusmestarin tapoja. Menossa ei ole enää nuorta pelleilyä, vain aikuismaista angstia. Ilmaisun voisi ratsastajan mielestä usein ilmaista ilman pukkipelleilyä tai paikalleen pysähtymistä.
Dino ei sovellu kaikista aloittelijoille, vaan se vaatii selkeät avut ja suuren tahdon omaavan ratsastajan. Tamma kuitenkin osaa myös nöyrtyä ratsastajansa tahtoon, vaikka avut eivät välttämättä aivan ponin tahdon mukaisesti tulekaan.
Taitoja Dinolla on molempiin lajeihin hyvällä tasolla, eikä se pakoile työntekoa. Dino kulkee omalla moottorilla, jossa useinkin on liikaa hevosvoimia. Puolipidätteet ovat tärkeitä. Esteillä Dino on reipas ja osaa myös itse lukea omaa hyppäämistään. Ratsastajalta vaaditaan yhä selkeitä apuja ja tiukkaa ratsastusta, Dino ei epäröi kieltää.
Kisoissa Dino menee päivästä riippuen. Usein jo kotona ennen kisoihin lähtöä tietää milloin kisat menevät penkin alle, ja koska niistä varmasti tulee ruusuke mukaan. Onneksi Dino on kuitenkin jo kokenut kisaaja, eikä se jännitä tilanteita tai muuten pelleile kisapaikoilla. Hieman enemmän virtaa ponista kuitenkin löytyy.
Dino syntyi Saksassa Ingolstadt Ställessä, vain tunnin ajomatkan päässä Münchenistä. Tamman kasvattajat ovat Mathias ja Leona Krauss, jotka pääsääntöisesti kasvattajat puhdaslinjaisia trakehnereita. Dino on heidän neljän tyttären yhteisponin Brave Fraudsterin viimeinen jälkeläinen. Tyttäristä nuorin, Tilda Krauss, sai Dinon itselleen heti tamman syntyessä ja Tildan ollessa 13-vuotias. Tuolloin Diaphanousista väännettiin lempinimi Diana. Dianasta tuli Tildan ensimmäinen koulutettu alusta asti. 18 täytettyään Tilda vaihtoi kuitenkin isosiskojensa perässä ponin hevoseen ja 2013 Dianan ollessa viisivuotias, myytiin se Saksan sisällä lähelle Hamburgia.
Dinon osti nuoren, 12-vuotiaan, ensiponin saavan Krista Böhnerin vanhemmat. Kristan unelmana oli päästä Dinolla mahdollisimman korkealle. Totuus kuitenkin iski lopulta nuoren ratsastajan kasvoja päin, kun Dino lempinimen saanut poni ei ollutkaan sopiva ratsastettava vielä liian kokemattomalle ratsastajalle. Dino myytiin Saksasta Ruotsiin, Tukholman lähettyville, jo vuonna 2014. Kauaa Dino ei Ruotsissa asunut, koska sen omistajat tiesivät ponin olevan vain väliaikainen ratkaisu nuorelle pojalle, Gustaville. Puolentoista vuoden kuluttua Gustav halusi itselleen hevosen, jonka seurauksena Dino meni jälleen kiertoon.
2015 tamma muutti Suomeen omistajansa, Kaisa Mantereen, omistukseen. Hänen tyttärensä kilpaili junnuvuodet Dinolla ahkerasti ja myös hyvällä voittosuhteella. Suurena Star Trek fanina Viivi Mantere alkoi kutsua Dinoa omaksi ilokseen Spokiksi tai Spookkikseksi. Dino pysytteli kuitenkin vielä tamman virallisena lempinimenä. Viivi kasvoi parissa vuodessa Spokille liian pitkäksi, joten tamma meni hiljaiseen myyntiin. Kaisa Mantere päätti tarjota Dinoa ystävänsä, Inkeri Rostenin, tyttärelle, jonka tiesi palanneen hevosten pariin, tosin Norjassa. Keskustelujen jälkeen Hanne ja Kaisa päätyivät ylläpitosopimukseen, ja niin Dino matkasi Norjaan.
isä Spontaneous Spotty rp 50% vrnkm 144cm |
ii Sinuous Snake rp 50% vrt 146cm |
iii Comprehensive trak rt 160cm |
iie Negative DE nf vkk 141cm |
||
ie Coarse Variant rp 50% rnkm 146cm |
iei Zinciferous conn rkm 139cm | |
iee Cunning Guest trak rn 162cm | ||
emä Brave Fraudster rp 75% vkk 143cm |
ei Quick-Witted nf vrt 137cm |
eii Pace of Fellow nf rt 135cm |
eie Vitreous River nf vkk 144cm | ||
ee Northernmost rp 50% nvkk 147cm |
eei Mocking Hero xx mrn 159cm | |
eee Christmasberry nf vkk 145cm |
2018-2019 | ||||
06.10.2018 | Harvest Games | 80cm | 1/15 0/0vp | |
07.10.2018 | Harvest Games | KN Special | 9/11 62,05% | |
01.12.2018 | Loppuhuipennus | 80cm | 3/10 0/4vp | |
02.12.2018 | Loppuhuipennus | KN Special | 4/8 67,06% | |
22.-24.02.2019 | Winter Fair | Helppo luokka | 11/12 Koulukoe: 9/12 (61,36 %) Estekoe: 11/12 (8vp) Maastokoe: 10/12 (49.5vp) | |
18.05.2019 | Spring Circus | 80cm | 15/19 8vp | |
18.05.2019 | Spring Circus | Helppo A | 02/15 72,45% | |
17.08.2019 | Summer Fling | 80cm | 05/20 0/0vp | |
22.09.2019 | Ruunaankoski | 100cm | 4/15 (0-0vp) | |
05.10.2019 | Ruunaankoski | 80cm | 5/11 (0-0vp) | |
05.10.2019 | Ruunaankoski | 100cm | 16/16 HYL (tippuminen) | |
06.10.2019 | Ruunaankoski | 100cm | 6/15 (0/8vp) | |
![]() ![]() ![]() |
Rakenneluokat | |||||
15.05.2018 | Saariston hevosopisto | Ponit 131-149cm | tuom. aksu | BIS4 KTK-sert | |
10.06.2018 | Seppele | Voikot | tuom. Anne | EO-sert | |
01.07.2018 | Auburn Estate | Ponitammat | tuom. Arnika | LKV EO-sert | |
08.09.2018 | DS Valmennustalli | Ponit | tuom. Lynn | BIS1 KTK-sert | |
![]() |
|||||
Muu kuva -luokat | |||||
15.05.2018 | Saariston hevosopisto | Poni & arkinen aherrus | tuom. Kaneli | KP | |
24.02.2019 | DS Valmennustalli | Pääkuva | tuom. Lynn | KP | |
KRJ kouluratsastus | |||
16.07.2018 | Helppo A | Moana part breds | 4/30 |
18.07.2018 | Helppo A | Moana part breds | 3/30 |
20.07.2018 | Helppo A | Moana part breds | 3/30 |
26.02.2019 | Helppo A | Sardonic | 1/30 |
27.02.2019 | Helppo A | Sardonic | 2/40 |
01.03.2019 | Helppo A | Sardonic | 2/40 |
13.03.2019 | Helppo A | Sardonic | 4/40 |
24.03.2019 | Helppo A | Gestüt Helmwald | 5/30 |
27.03.2019 | Helppo A | Gestüt Helmwald | 5/30 |
29.03.2019 | Helppo A | Gestüt Helmwald | 5/30 |
29.03.2019 | Helppo A | Gestüt Helmwald | 5/30 |
ERJ esteratsastus | |||
21.11.2018 | 100cm | Stall Fernweh | 6/60 |
23.11.2018 | 100cm | Stall Fernweh | 5/60 |
02.03.2019 | 100cm | Daelwyn | 3/30 |
03.03.2019 | 100cm | Daelwyn | 2/30 |
04.03.2019 | 100cm | Daelwyn | 4/30 |
16.03.2019 | 100cm | Helmen talli | 5/26 |
Ratsastus | Kilpailu | Loimitus |
Englantilaiset suitset (niskassa pehmuste) ja musta yleissatula Harmaa huopa, lampaankarvaromaani Pintelit/suojat kaikkiin jalkoihin Bootsit tarvittaessa Enkkuviltti viileällä verryttelyjen ajaksi Pimeällä pinkki heijastinloimi ja heijastavat bootsit maastoon |
Englantilaiset suitset ja musta yleissatula Smoky eyes/valkoinen huopa, lampaankarvaromaani Harmaat suojat esteillä kaikkiin jalkoihin |
Aina loimi ulos Sateisella tai tuulisella säällä sadeloimi Kevyellä pakkasella toppaloimi ulos -10 astetta toppaloimen alle fleeceloimi Kovalla pakkasella sisällä talliloimi tai fleeceloimi Kesällä laitumelle ötökkäloimi |
05.03.2018 - uudet tuulet aivan liian nopeasti, kirjoittaja omistaja
Pyörittelin jo pari vuotta vanhaa pink goldin väristä Samsun Galaxy S7 puhelinta sormissani hermostuneena. Pian astuisin sellaisiin saappaisiin, mitä en koko 12 ratsastusurani (ura ja ura..) aikana edes osannut kuvitella. En koskaan ollut toivonut sitä, koska ajattelin sen aina vaativan jotain tavoitteita. Meinaan hevosen omistajuus. Tai no, tällä kertaa ylläpito alkuun.
Äitini oli soittanut minulle vain kaksi viikkoa sitten ja kysynyt mitä mieltä olin. Hänen ystävänsä tytär oli kasvanut ponille liian pitkäksi. Soitin Kaisa Mantereelle kieltäytyäkseni. Opiskelu vei jo niin paljon aikaa, eikä minulla todellakaan ollut edes rahaa ylläpitää hevosta. Mistä semmoiseenkin sai rahaa kaiken opiskelun harrastamisen tiimoilla?
”Ota Dino edes kokeiluun pariksi kuukaudeksi. Katsotaan sen jälkeen mitä mieltä vielä olet”, Kaisa vakuutteli minulle.
Matka Suomesta Norjaan oli kamalan pitkä vain kokeilua varten. Lopulta äiti oli se, joka sai minut suostumaan. Vanhempani maksaisivat Dinon tallivuokran ja mahdolliset eläinlääkärikulut. Kokeilun aikana Kaisa osallistuisi myös kustannuksiin. Minun maksuuni jäisivät siis vain mahdolliset uudet varusteet ja ruoka. Ehtona oli opiskeluiden suorittaminen ja kesällä kesätöiden löytäminen. Helppo nakki, vai mitä?
Viimein sininen hevosrekka näkyi pihatiellä ja sydämeni hypähti kurkkuun. Olin nähnyt Diaphanous nimisen tamman tasan kerran, enkä koskaan ollut edes noussut sen selkään. Nokivoikon värinen saksalaissukuinen ratsuponi, suurella poniprosentilla, paljon nyffiä ja myös hitusen trakehneria ja täykkäriä, poniprosenttia piti yllä myös connemara. Kaiken sen tiesin vain sen takia, että olin kuumeisesti etsinyt tamman sukutaulun käsiini ja tutkinut sen perinpohjaisesti.
Rekka pysähtyi ja hieman yllättäen vaaleahiuksinen nainen pomppasi ulos kuskin paikalta. Hän tervehti minua Suomeksi ja vastasin tervehdykseen.
”Allekirjoitus tuohon ja tuohon”, nainen pyysi ja työnsi käsiini paperin.
En tiedä mitä sutaisin, mutta pian lentävät ja nopeat allekirjoitukset olivat toivottavasti oikeilla viivoillaan. Sen jälkeen seurasinkin naista rekan laskusillalle ja kerkesin sekunnin verran pettymään. Rekan ensimmäinen hevonen oli laiha kimo poni ja mietin muistinko Dinon aivan väärin? Nainen kuitenkin kertoi lastausvirheestä, jonka takia hän joutuisi ottamaan kaksi hevosta pois edestä.
”Okei…” mutisin.
”Joko se nyt tuli?” Ella kysyi ja pomppasin varmaan puoli metriä ilmaan.
En ollut edes huomannut blondin tytön saapumista.
”Joo, mut se ei oo toi”, minun oli pakko tarkentaa, ettei Ella vain luulisi minun ottaneen nälkiintynyttä ponia.
Ai, että oli kamala ajatustapa, jota tarvitsi parantaa: toivottavasti tuo raukka kimo poniruuna saisi paremman kodin kuin mistä se oli lähtöisin. Okei, aika keskittyä. Nainen sitoi kimon rekan sivussa olevaan lenkkiin ja talutti sen jälkeen ulos komean ruunikon puoliverisen. Ehkä minun olisi tarvinnut sanoa olevani hevosratsastaja?
”No, niin sen pitäis olla seuraava”, mutisin ja menin ja lähemmäksi ramppia.
Sieltä se asteli vauhdikkaasti ulos yllään kirkkaanvihreä kaulapalallinen fleeceloimi, häntä häntäsuojassa ja jalat vuorattu kuljetussuojilla. Dinosta ei oikein ulkonäöllistä päätelmää voinut tehdä kaiken varustuksen takia. Nainen ojensi minulle riimunnaru ja käsi täristen otin sen lapasen peittämään käteeni. Dino mulkaisi minua selvästi kärttyisenä. Pitkä matka vaati selvästi veronsa.
”Mulla olis tuolla vielä joku laatikko…” nainen kertoi. ”Mihin viedään?”
”Aa, joo, tuonne oville vaikka”, osoitin pihattotallia, jonne Dino muuttaisi.
”On se ainakin ihan kivan näkönen”, Ella kommentoi. ”Sopivan korkunen sulle.”
”Mm..”
Dinoa selvästi kyllästytti vain paikallaan seisominen, joten talutin sen pari kertaa pihan ympäri. Se saisi levätä pari päivää pitkän matkan takia. Olin juuri taluttamassa Dinoa talliin, kun Christian asteli ovista. Hittolainen. Olin vältellyt poikaa siitä asti, kun olin kysynyt häntä leffaan. Ajatukseni olivat siitä asti olleet vain tulevassa ponissa, että ei tuntunut olevan enää aikaa edes leffalle. Siispä fiksuna tyttönä olin vain kartellut Christiania, mikä oli vaikeaa.
”Hei, Hanne”, Christian tervehti. ”Mites se leffa?”
”Aaa, hei, tuota.. kiirettä pukannu”, takeltelin.
”Ens viikon lauantaina?” Christian sitten ehdotti.
”Okei”, vastasin ja hymyilin päälle. ”Lauantaina siis.”
22.-24.2.2019 Kalla Cup I, kirjoittanut omistaja
Mä taidan olla aivan hullu.
Se oli mun ensimmäinen ajatus, kun ilmoitin itseni kenttäkisoihin tavallisten este- ja koululuokkien sijaan. Hitto vie, luokkalistalla ei ollut tutustumisluokkaa, joten se sai mut miettimään vielä enemmän kuinka pähkähullu mä olin. Ilmoittautumisen yhteydessä mun ja Dinon maastoestehyppykerrat oli pyöreä nolla.
Onneksi mä olin löytänyt joka viikolle ennen kisoja hallimaastoestevalmennukset. Ne oli mennyt hyvin ensimmäisen tunarointi kerran jälkeen. Heh. No, me tehtäisiin nyt ensimmäinen uusi valtaus! Sen turvin mä innostuin myös Amanda Sokan vetoomuksesta kisaajiin ja listalta löytyi meille ruusukulta. Osasin arvailla sen olevan suosittu, mutta jotenkin näin sen meidän muuten harmaassa varustuksessa sopivaksi väripilkuksi.
Mulla ei ollut paljon ylimääräistä rahaa, kun kustansin itse kaikki meidän valmennukset. Pakkohan mun oli kuitenkin lohkaista yksi ostos, kun huomasin Sokka Luxuriesin avaavan ovensa. Esperite-satulahuovat tarjosivat meille juuri täydellisen smoky eyes värisen huovan. Sen valmiit ruusukullan väriset koristukset sopivat täydellisesti teemaan ja siitä me saataisiin tulevaisuuden estekisoihin hieman hienompi kisahuopa.
Kypärääni mä liimasin itse kuumaliimapyssyllä ruusukullan värisiä timantteja. Toivottavasti se ei näyttänyt liikaa itsetehdyltä. Pari päivää ennen kisoja mä aattelin kaiken jäävän siihen, mutta sitten mä löysin facekirppikseltä lisää ruusukultaa. Joku myi vain hieman käytettyjä jalustimia, joihin mä heitin av:ta. Myyjä ei asunut edes kovin kaukana.
Näin me saatiin Dinon kanssa meidän yksiväriseen kisa-asuun hieman välkettä. Toivottavasti me ei vain munattaisi itseämme täysin. Tai tapettaisi toisiamme. Sormet ristiin!
ulkoasun © VRL-05175 ☆ virtuaalihevonen ☆ tausta © Pezibear (Pixabay)