VH14-029-0403 / PKK1392 Goldhawk Circus, kutsutaan Hattieksi suomalainen ratsuponi (28,125%), tamma s. 02.09.2014, 8-v (täyttänyt 4v 02.10.2014) korkeus 143 cm, väritys voikko koulutettu Vaativa B tasolle, koulupainotteinen hyppää ratana 90 cm kasvattaja Circus Stables (VRL-10625) FIN omistaa Inna, VRL-05322

kuvat © Inna, rakenne Sachiyo

Luonnekuvaus

Goldhawk Circus, tutummin Hattie, on ystävällinen ja leikkisä tammaneiti, jolta ei kuitenkaan luonnetta puutu. Hattie tulee muiden hevosten kanssa hyvin toimeen, eikä ainakaan itse ole aloittamassa rähinöitä. Mikään äitihahmo Hattie ei kuitenkaan ole muille hevosille. Tarhassa viettäessä aikaansa, tamma usein touhuaa koko ajan jotain. Milloin ravailee pientä tarhaa ympäri häntä korkealle, milloin repii tarhakaverin loimea pois tai jotain muuta vastaavaa. Ilkikurinen tamma ei ole, sillä vain tuntuu olevan hieman tylsää tarhassa. Siksi sen omistaja usein keksii sille erilaisia virikkeitä. Tarhasta hakiessa Hattie tulee itse portille ja antaa napata itsensä hienosti kiinni - herkkujen toivossa. Koko matkan, mitä tammaa yrittää taluttaa talliin tai tarhaan takaisin, on tamman turpa hamuamassa taluttajansa taskuja - jospa siellä nyt kuitenkin olisi pölyttynyt heppanami!

Eläinlääkärin kanssa Hattie käyttäytyy kiltisti. Tosin jos tamman päähän pääsisi, huutaisi se kovaan ääneen: Tuon sedän taskuissa on heppanameja! Ei tamma muuten varmaan jaksaisi antaa itseään sörkkiä samalla tavalla. Kengittäjän kanssa Hattie tuntuu käyttäytyvän hyvin lähinnä sen takia, koska sillä ei ole muita vaihtoehtoja. Tamma onkin aina juron näköinen, kun sitä kengitetään.
Hoitaessa yleisesti ottaen Hattie käyttäytyy hyvin, vaikkakin kaipaisi yhä jotain virikettä. Usein virike löytyy omistajansa taskuista tai harjojen heittelemisestä. Pestessä Hattie on huuli töröllä ja iskemässä hampaitaan vesiletkuun, että hei nyt leikitään! Kannattaa vain tomerasti kieltää tammaa, joka sen jälkeen jurottaa loppupesun ajan. Harjatessa kannattaa harjata nopeasti korvan taustat, koska sieltä Hattie on herkkä. Ei siis turhan voimakkaita otteita! Kaviot Hattie nostaa ylös hetken suostuttelun jälkeen, mutta ei kuitenkaan liimaa niitä karsinansa pohjaan. Hattien varustaminen ei yleisesti tuota muuta ongelmaa kuin sen, että tamman pään saa pysymään paikallaan, kun suitsiaan laittaa. Tamman mielestä hoitajansa tasku on juuri silloin sopivalla kohdalla ja sehän tarkoittaa heppanami metsästystä. Hattie ei ainakaan kauheasti pullistele vyötä kiristäessä, mutta heti kentällä saakin huomata, että reiän olisi helposti saanut menemään vielä pari reikää.

Ratsastaessa yleisesti ottaen Hattie on herkkä ja kuuliainen, mutta sattuessaan laiskalle tuulelle, sitä ei työnteko kiinnosta pätkän vertaa. Silloin kannattaakin ratsastajan olla hereillä ja pistämässä tamma silti tekemään töitä herkkujensa eteen. Askeleet Hattiella ovat helposti istuttavat ja eteenpäinpyrkivät. Laukan parissa saa aina hetken aikaa tehdä hieman työtä, että pyörii hyvin. Kouluratsastus on tamman ehdoton ykköslaji. Se on perinyt kauniit liikkeensä emältään, joka on GP-tason ratsu. Hattie taipuu hyvin ja hakeutuu melkein kuin itse muotoon ratsastaessa. Tamma ei kuitenkaan anna melkein mitään ilmaiseksi, vaan vaatii silti ratsastajaltaan tarkat avut.
Mielenvirkistykseksi Hattie on päässyt myös harvakseltaan kokeilemaan esteiden hyppäämistä. Voisi kuitenkin sanoa, että siihen lajiin ei tammalta suurempia lahjoja löydy. Esteet ylittyvät kyllä 90 cm korkuisiin ratoihin asti, mutta tyyli ei ole estehevosen mallinen, vaan lähinnä kömpelö. Lisäksi tammalla on taipumusta pitää pää visusti alhaalla kouluratsun elkein, kun sitä ei tarvitsisi. Hattiella esteitä hyppäävän täytyy olla siis päättäväinen ratsastaja, joka saa tamman pitämään päänsä ylhäällä ja osaa ratsastaa sen sulavasti esteeltä toiselle.
Maastoretket ovat Hattien mieleen. Se nauttii aina, kun pääsee luonnonhelmaan käppäilemään. Korvat höröllä ja mielivirkeänä Hattie ylittää maaston vaikeudet kuin vaikeudet. Siksi tamma onkin todella hyvä maastokaveri myös hieman kokemattomalle ratsastajalle. Vauhtia tietysti löytyy aina vähän enemmän kuin kentällä ja pari ilopukkiakin saattaa laukassa tulla, mutta tamma ei ole käsistä lähtevää sorttia.
Kilpailuihin lähtiessä Hattie tietää jo kotitallissa, kun on kisapäivä. Kai omistajansa stressi suorastaan huokuu tammaan ja se vireytyy. Traileriin Hattie menee vaikka yksin olisi, eikä vaadi siis välttämättä kaveria koppiin matkan ajaksi. Matkan aikana Hattie keskittyy heinäpussien tyhjentämiseen. Pariin otteeseen tamma on mennyt myös tylsyyksissään puremaan narunsa poikki. Omistajansa onkin tästä oppinut pistämään rautaa narun sijaan. Kisapaikalla Hattie päästää melkeinpä aina ilmoille iloisen tervehdyksen, kuten se tekee jokaisessa uudessa paikassa. Ennen radalle menoa meininki on lähinnä sähläämistä. Tamma vilkuilee uteliaana ympärilleen ja omistaja karjuu mukaan lähteneelle hoitajalle, missä kaikki varusteet on. Mutta radalle päästyään molemmat rauhoittuvat ja keskittyvät suoritukseensa. Hattie on siis myös mukava kilpailukaveri.

kuvat © Inna

Sukutaulu

iie. Marissa oli kimo ja 148 cm korkea brittiläinen ratsuponi, joka pian koulutuksensa jälkeen suuntasi Saksaan pariksi vuodeksi. Menestys Saksassa ei kuitenkaan kantanut hedelmää tamman stressaavan luonteen takia, joten se palasi pian kotikonnuilleen. Iso-Britanniassa Marissalle tuli jännevamma, jonka takia se joutui hetkelliseen lepoon. Levon aikana tammalle teetettiin yksi varsa, joka ikävä kyllä jäi tamman ainokaiseksi. Marissa oli ulkonäöllisesti todella upean näköinen ja hyvärakenteinen poni. Arabimainen viehkeys periytyi isältä ja emältään Marissa sai Welshmäistä siveyttä. Stressaava luonne ei edes Britanniassa tehnyt Marissasta hyvää kilparatsua, jonka takia se päätettiin siirtää jalostuskäyttöön. Ikävä kyllä Marissa menehtyi trailerionnettomuudessa jo varhaisessa iässä.

iei. Hemmings Havaiji oli belgialainen ratsuponi, jonka suvusta löytyy welsh part brediä ja connemaraa. Tämä upea voikon värinen ja 145 cm korkea ori kilpaili menestyksen saralla junioriratsuna pitkän ajan. Hemmingsin kilpailu-ura ei kerinnyt kunnolla edes alkaa, kun sen arvo jalostuksen parissa nousi rutkasti. Ori omasi hyvin komean ulkonäön ja aivan mahtavan luonteen, jonka ansiosta se sopi loistavasti nuoremmille kisauriaan aloitteleville ratsastajilleen. Ori on jättänyt jälkeensä kymmeniä varsoja, joista kourallinen on jatkanut isänsä jalanjäljillä koulukilpailuradalla. Jalostuskäytössä ori pysyi pitkään korkealle iälle asti, kunnes se sai ähkyn ja jouduttiin päästämään vihreille laitumille laukkailemaan.

iee. Schicklgrubers Benedikta oli vaaleanpunarautiaan värinen ja 148 cm korkea wpd, joka ei suuremmin koskaan päässyt kisaradoille. Beneksi kutsuttu tamma eli hyvin rauhallista elämää Belgiassa, jossa se toimi niin ratsastuskouluponina kuin myös yksityisenä. Sähäkän ja itsevarman luonteen omaava tamma ei jättänyt jälkeläisiä maailmalle yhtä enempää. Bene menehtyi kuusitoistavuotiaana kaviokuumeeseen, jonka se sai aivan yllättäen. Ennen kuolemaansa Bene oli hyvin terve poni.

ei. Houdinista ei ole paljoa tietoa muuta kuin, että se oli hyvin komea musta holstein, jolta löytyi säkää 170 cm. Ilmeisesti ori on kilpaillut kouluratsastuksen parissa ahkeraan ja maineikkaasti. Eniten kunniaa Houdini on saanut kuitenkin näyttelyissä, jossa se on valloittanut tuomarit ulkonäöllään ja sen myötä ansainnut KTK-II palkinnon. Näyttelyiden kautta Houdinille on myös myönnetty arvonimi VIR MVA Ch. Tarkkaa jälkeläisten määrää ei ole tiedossa, mutta sukutauluja tutkimalla on selvää, että orin jälkeläiset menestyivät hyvin kouluratsastuksen parissa.

eii. Escapologist II oli tummanruunikkoa holsteinori, jonka kanssa sai aina olla tarkkana. Escapologist omasi hyvin ärhäkän luonteen, eikä 172 senttimetrinen korkeus helpottanut hankalan orin käsittelyä. Alkuun orin tarkoitus oli toimia hyvin korkealla GP-tason hevosena, mutta luonteensa takia se ei soveltunut kilpailuradoille. Vaikka orilla oli myös hyvin komea ulkonäkö, tuli sen luonne vastaan jalostuksessa. Ihmiset eivät tahtoneet liian ärhäköitä jälkeläisiä, joten vain pari käytti oria jalostuksessa. Escapologistin omistaja ei kuitenkaan koskaan tahtonut antaa periksi orin suhteen ja pitikin sen yksityisenä ratsunaan. Siihen hommaan ori tuntui sopivan kohtuullisen hyvin. Myöhemmin ori jouduttiin lopettamaan suolisto-ongelmien takia.

eie. Campanella oli kaunis mustan värinen holsteintamma, jolta löytyi korkeutta 164 cm. Campanellaa saattoi kuvailla hyvin nöyräksi, mutta pelokkaaksi hevoseksi. Uudet asiat, räsähdykset puskissa tai liian läheltä ajavat autot saivat tamman niin sanotusti kauhun partaalle. Sen takia tammasta tuli jalostushevonen, eikä se päässyt kilpailemaan. Kotioloissa se kuitenkin koulutettiin kouluratsastuksen sarassa ja kokeiltiin muutamia kotikilpailuja. Tammalta löytyy kymmenen jälkeläistä, joista osa kilpaili tai kilpailee yhä kouluradalla. Campanella menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin.

eei. Doubleday oli tummanpunarautias holsteinori, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. 167 cm korkea ori omasi persoonalliseen luonteen, jolla se hurmasi kaikki. Ori tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, eikä se suuremmat temppuilut. Kylmähermoisuuden ansiosta Doubleday sopi hyvin kilpailukentille ja se pääsikin kilpailemaan GP-tasolla. Menestys ei koskaan kuitenkaan ollut kovinkaan suurta, vaikka ori ihastutti katsojansa. 18-vuotiaana Doubleday siirtyi jalostuskäyttöön ja sen myötä orista tuli maailmaan monta jälkeläistä. Orin jälkeläisistä suurin osa on kilpaillut myös GP-tasolla. Doubleday kuoli vanhuuden vaivoihin korkealla iällä.

eee. Love Kills oli mysteerinen holsteintamma, josta kukaan ei oikein tahtonut ottaa selvää. Love Killsin ajatuksenkulku oli koko sen elämän ajan mysteeri kaikille, jotka siihen pääsivät tutustumaan. Vaikeaksi luonne ei tammaa tehnyt ja se pärjäsikin oikein hyvin GP-tasolla kilpaillessaan. Love Kills oli väritykseltään kaunis vaaleanruunikko suurilla merkeillä ja korkeutta siltä löytyi 168 cm. Tamma menehtyi nuorella iällä toisen varsansa synnytyksessä, eikä sen takia kerinnyt saattaa maailmaan suurempaa määrää jälkeläisiään.

Kilpailukalenterit

Päiväkirja

13.11.2014 - Koulutunti (HeC-HeB) kirjoittanut omistaja
Kapusin voikonponin selkään ja pienellä pohjeavulla annoin sen siirtyä uralle käynnissä. Hattie käveli reippaasti eteenpäin päätään venyttäen maata kohti. Pian Helena käski koota ohjat ja nappasin ruskeat suitset käsiini ja hain Hattien kuulolle. Kouluponi painoi päänsä alas ja muotoutui automaattisesti muotoon. Pidin koko ajan pientä liikettä sormillani. Hattie ei tarvinnut suurempia apuja ravin nostoon ja pian ravasimme uraa pitkin reippaassa ravissa.
Helena ohjeisti tekemään pääty-ympyrät, joten lyhyillä sivuilla, ohjasin Hattien suurelle ympyrälle, asettaen vain hieman sisään. Poni tuntui hieman jäykältä, vaikka kulki mukavasti. Helenakin kehaisi meitä. Siirryimme pian tekemään pysähdyksiä sivujen keskelle. Istahdin alas ja puristin tuttuun tapaan polvillani, kun valmistauduin pysähtymään. Hattie pysähtyi hienosti tasajaloin ja nosti ravin uudelleen mukisematta. Pysähdyksemme sujuivat hyvin, mutta Helenan käskiessä tehdä myös peruutuksia, peruutteli Hattie hieman vinoon. Korjasin ohjastuntumaani ja yritin uudelleen. Pian peruutuksetkin sujuivat Helenan hyväksyvällä tavalla.
Peruutuksien jälkeen teimme pohkeenväistöjä. Ohjasin ponini pituushalkaisijalle ja pienellä avulla Hattie lähti kohti pitkää sivua jalkojaan taiteillen ristiin. Hyvin menneen väistön ansiosta tein väistöjä myös sulkutaivutuksena. Muutaman kerran jälkeen Helena käski siirtyä takaisin uralle ja nostamaan laukan. Lyhensin hieman Hattien ravia ennen kuin annoin sille laukka-avut. Poni lähti reippaassa laukassa uraa pitkin. Lyhentelin hieman myös laukkaa lyhyillä sivuilla pitkät sivut annoin Hattien laukata hieman vapaammin. Loivilla Hattie tuntui innostuvan suunnattomasti ja hieman kouluponin elkein teki laukanvaihdon, jonka korjasin saman tien. Laukkamme eteni reippaasti eteenpäin.
Laukan jälkeen siirsin Hattien raviin ja taputin sitä kaulalle pienesti. Ravasimme hetken ja teimme temmonvaihteluita. Hattie pidensi hyvin askeltaan ja lyhensi tarvittaessa. Hetken kuluttua siirsimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat. Hattie ryösti päänsä alas ja hiki oli noussut molempien pintaan. Päästin jalat vapaaksi ja pyörittelin niveliäni Helenan ohjeiden mukaisesti. Käveltyämme pitkään, siirryimme kaartoon ja laskeuduimme alas selästä.

1.12.2014 - Koulutunti (HeB - HeA) kirjoittanut omistaja
Helena huuteli ohjeita maneesin keskeltä, jossa hän istui tuolillaan tomeran näköisenä - kuten aina. Hattie käveli lähinnä kaahottaen eteenpäin allani ja ponilla oli tänään virtaa enemmän kuin laki sallii. Helena minun käskikin hieman hidastaa ja Zanza persauksen lähentyessä uhkaavasti, käänsin oman ponini voltille hakeakseni hieman välimatkaa.
Annoin Hattielle raviavut ja Helenan muistuttaessa kulmista, pidin niissä ulkoavut erityisen tiukkana ja taivutin Hattieta enemmän. Eipä Hattie kauheasti vaatinut suurempia apuja kulmissa. Raviväistöt uralla eivät olleet ponilleni vaikeata suorittaa ja hyvän suorituksen turvin uskalsin tehdä pari väistöä sulkutaivutuksessa. Taputin Hattieta aina pienesti kaulalle hyvästä väistöstä.
"Sitten pääty-ympyröille! Hattie ja Zanza toiseen päätyyn ja Merida sekä Tuikku toiseen!"
Ratsastin Hattien L-päätyyn, kun huomasin Meridan ja Tiian olevan jo toisella. Helena ohjeisti meidät lukkaharjoitukseen ja Zanza perässä nostin Hattiella laukan tehden ensin pienen puolipidätteen. Hattie lähti reippaassa laukassa eteenpäin. Helenan ohjeiden mukaisesti laukkasin pari ympyrää ja siirsin L:n kohdalla raviin. Pitkällä sivulla voikkoponini tuntui innostuvan suorasta, joten sain tehdä hieman pidätettä. C:ssä nostin jälleen laukan ja laukkasin ympyrät. Ennen käyntiin siirtymistä, siirsin oman painoni taakse ja puristin pohkeen kiinni tamman kylkiin. Hattie siirtyi helposti laukasta suoraan käyntiin.
"Kaunis siirtyminen Hattiella!" Helena kommentoi.
Lopputunnista tehdyt siirtymiset askellajit toisesta toiseen sujuivat omasta mielestäni hyvin Hattien kanssa. Joillakin sen sijaan näytti olevan enemmän vaikeuksia. Hattie vain tuntui innostuvan temmonvaihteluista, jonka takia meno saattoi olla hieman vauhdikasta puolipidätteistä huolimatta. Onneksi sentään tällaisiakin päiviä näki ponilla. Taputin Hattieta kaulalle ja annoin venyttää kaulansa pitkälle tunnin lopuksi.

13.12.2014 - Maastoretki ilman satuloita kirjoittanut omistaja
Talutin voikon tammani tallipihalle, jossa pienen vauhdin oton jälkeen hyppäsin sen selkään ja asettauduin sään tuntumaan. Hattiella tuntui olevan kunnolla virtaa ja se odotti selvästi tulevaa maastoreissua. Lunta oli hennosti maassa ja parin asteen pakkanen kipristeli poskissa. Helena huuteli järjestystä, kun olimme kaikki ratsujemme selässä. Pääsimme Hattien kanssa aivan Helenan ja hänen ratsunsa taakse. Lähdimme liikkeelle käynnissä ja annoin energisen ponini kulkea hieman pidemmällä tuntumalla aluksi, pitäen kuitenkin hyvän huolen, että Vikan heiluvaan häntään ja isoon peppuun oli tarpeeksi väliä.
Helenan johdolla possujono liikkui eteenpäin pakkassäässä. Kuusipuut vilistivät tien reunalla, kun jono otti ravia suorilla pätkillä. Otimme myös yhden laukkapätkän sopivalla suoralla, josta lauma hevosia tuntui innostuvan. Laila vissiin jopa yritti lähteä jonon ohitse. Laukkapätkän jälkeen, Helena ohjasti meidät möykkyiselle metsätielle, jossa hevoset pääsivät kunnolla hommiin yrittäessään selviytyä eteenpäin. Hattiella ei tuntunut metsäpolussa olevan suurempia ongelmia. Taisi pienellä Sallalla olla joukosta eniten ongelmia.
Metsäpolun loputtua osa joukosta huokaisi helpotuksesta, mutta Helena oli selvästi hieman natsituulella ja nostimmekin saman tien ravin. Huuru nousi Hattien sieramista, kun se ravasi Brendan ja Helenan perässä. Matka sujui yllättävän mallikkaasti, kunnes pääsimme laukkapellon luokse. Hattien pää nousi heti ylös ja Helena ilmoittikin, että seuraavaksi laukattaisiin. Kahta kertaa ei tarvinnut Hattielle apuja antaa, kun se pinkoi pilkkuperseen perään, pakottaen minut tekemään pidätteitä. Ihmeiden kautta jokainen ratsastaja pysyi ratsunsa selässä laukan ajan. Palasimme tallille käynnissä ja tallipihalla Helena kiitteli meitä mukavasta maastoseurasta.

21.2.2015 - Talviloman teholeiri Ruolammessa - Tasonkartoitus kirjoittanut omistaja
Keski-ikäinen nainen seisoi hallin keskessä naputtelemassa kouluraipalla saappaisiinsa, kun kävelimme koko leiriporukan voimin uraa pitkin. Merja kertoi tunnin sekä koko leirin tavoitteista hänen tuntiensa osalta, eikä kukaan varmasti uskaltanut naiselle väittää vastaan, kun hän asian ilmaisi niin tiukasti. Hattie pelasti minua hieman olemalla tänään reippaalla tuulella, eikä sitä tarvinnut edes pitkillä ohjilla ratsastaessa patistella eteenpäin. Merjan saatua puheensa loppumaan, aloitimme heti alkuverryttelyn.
Nappasin ohjat tuntumalle ja Hattie hakeutui oitis alas. Aloitimme verryttelyn vasemmassa kierroksessa, jossa Hattie tuntui jäykältä. Tein voltteja suureellisesti taivuttaen ja uralle pohkeenväistöjä väistellen aina tarvittaessa muita ratsukoita. Vaihdoimme porukalla suuntaa täyskaarron merkeissä ja jatkoimme käyntiverryttelyä myös oikeaan suuntaan. Oikeassa suunnassa tamma tuntui huomattavasti paremmalta heti alkuun ja väistömme sujuivat paremmin. Merjalta saimme myös kehuja.
Pian hallissa kajahti käsky nostaa ravi. Painoin kannuksiani hellästi Hattien kylkiä vasten ja voikkoponi nosti reippaan ravin. Teimme ravissa pääty-ympyröitä ja Merja huuteli ohjeitaan hallin keskeltä. Hetken aikaa ravattuamme, nostimme hieman laukkaa ympyröillä. Merja huomautti minua liikaa askeleen mukaan lähtemisestä, jota pyrin parantamaan ympyröiden toistuessa. Hattien laukkasi eteenpäin reippaasti, vaikkakin vasemmassa laukassa sain jälleen tehdä hieman enemmän taivutuksia ympyrällä.
Vielä hetken aikaa tehtyämme ravissa hommia, Merja käski tekemään temponlisäyksiä kokorataleikkaalla. Hattie venytti askeleitaan hyvin ja hidasti pitkälle sivulle päästyämme. Toistimme lisäyksiä hetken aikaa ja varmasti silloin viimeisetkin uneliaat hevoset tunnilla - joita ei Merjan ansiosta varmasti edes ollut - olivat hereillä. Vielä lopuksi teimme siirtymisiä. Hattie totteli minua vain pienten apujen avulla. Pari kertaa Merja huomautti pysähdyksestämme, joka ei aina ollut aivan tasajaloin. Peruutukset olivat ehkä hieman hätiköityjä osa. Ravin tamma nosti reippaasti heti ensimmäisistä avuista, eikä Hattieta tarvinnut eteen ratsastaa paljoakaan.
Loppuverryttelyn jälkeen kaikkien kävellessä Merja kertoi jokaiselle omat kommentit ja varoitteli, että jatkaisimme heti huomenna siitä mihin tänään jäätiin. Leirin nimi oli syystäkin teholeiri!

22.3.2015 - Linnean ratsastelua - kirjoittanut Linnea
Kävelin reippaasti hallille, jonne Inna oli sovitusti jo mennyt. Olimme sopineet, että ratsastaisin tänään hänen suloisella Hattie-ponillaan ja odotin sitä kovasti, vaikka mahanpohjani totesi, että taisi minua jännittääkin. En muistanut lainkaan milloin viimeksi olisin ratsastanut ponilla. Siis ponilla. Pyöritin päätäni hymyillen ja astuin sisään maneesiin. Saa nähdä mitä tästäkin tulisi.
"Moikka!" tervehdin Innaa, joka talutteli voikon väristä ratsuponia pääty-ympyrällä. Nainen nyökkäsi hymyillen ja pysäytti tamman viereeni.
"Hattie vaikuttaa aika laiskalta tänään", Inna totesi, mutta minä vain virnistin. Saisinpahan hieman vaihtelua Kisuun, joka oli sellainen ählämi, ettei mitään rajaa.
Säädin jalustimet minulle jo maasta sopiviksi ja noustessani ponin selkään, kokemus oli äärettömän mielenkiintoinen.
"Tuntuu ihan oudolta olla näin matalalla!" naurahdin, vaikka eihän minunkaan tammani mikään iso ollut. Päinvastoin. Hevoseksi se oli aika pieni.
Koska Inna oli jo kävellyt alkukäynnit Hattiella, aloin heti työstämään sitä käynnissä. Keräsin ohjat hiljalleen lyhyemmiksi ja tunnustelin koko ajan, miten poni reagoi apuihini. Sekin taisi olla vähän ihmeissään, että kuka kummajainen on sen selkään tullut, mutta kaipa olin sen mielestä ihan kelpo ratsastaja kun se alkoi aika nopeasti rentoutumaan.
Aluksi tein ponilla ainoastaan ympyröitä ja kaarevia teitä. Samalla taivuttelin sitä koko rungosta läpi, jotta saisin tamman vertymään entistä paremmin. En mitään ihmeitä viitsinyt tänään tehdä, koska poni oli minulle ratsastettavana vieras. Laiska se ei kuitenkaan ollut kun heti alusta vaadin sitä hereille. Nyt tehtiin töitä, eikä laiskoteltu!
Ravissa jatkoin edelleen samaa mitä käynnissäkin olin tehnyt. Nyt vaan jätin suuremmat taivuttelut pois ja sen sijaan tein ympyröillä väistöä. Hattie alkoi helposti astumaan liian suuresti ristiin, joten sain olla erityisen tarkkana ulkopohkeen kanssa. Kuitenkin kun ratsastin tammaa joka askeleella, se kuunteli myös erinomaisen hyvin.
Nostettuani ponilla laukan, huomasin heti, ettei laukka lähtenyt kunnolla pyörimään. Niinpä päästin Hattien hieman vapaammaksi edestä, jotta se sai tilaa laukata pitkin askelin eteen. Kun laukka alkoi vaikuttamaan minusta hyvältä ja eteenpäin pyrkivältä, aloin hakemaan jälleen kootumpaa muotoa. Hattie alkoi kulkemaan yllättävän hyvin ja se tuntui tosi hyvältä ratsastaa. Nyt jätin kaarevat tiet kokonaan pois ja ympyröiden lisänä käänsin ponin usein lävistäjille, jossa hain tammalta joko vielä lyhyempää laukkaa tai päinvastaisesti lisättyä laukkaa. Lyhyempää laukkaa mentäessä Hattie jäi helposti laukkaamaan paikoilleen, joten sain olla tarkkana, jotta se myös liikkui eteen. Lisätyssä laukassa tamma taas ei oikein uskaltanut irroitella, vaan tuntui, että se varmisti koko ajan "saanko oikeasti mennä". Sen takia myötäsin ohjasta aika paljon ja vaadin siltä kunnon lisäyksiä. "Nyt saa mennä!"
Vaikka en ollut tehnyt Hattiella mitään erikoisia tehtäviä, niin se oli hieman jopa hiessä pysäytettyäni sen Innan eteen. Olin nimittäin vaatinut siltä aika paljon pieniä juttuja ja kun viilasin niitä entisestään, niin johan alkaa lämmetä. Hyppäsin alas satulasta ja annoin ohjat Innalle. Nainen nimittäin halusi loppuverrytellä ponin itse, ja se kelpasi minulle paremmin kuin hyvin.
"Miltä Hattie tuntui?" Inna katsahti minuun huvittuneena.
"Ihanalta!" vastasin täysin rehellisesti. "Se kun on niin pieni niin jalat saa oikeasti vedettyä sen ympärille tosi näppärästi ja sillä oli niin helppo mennä. Ihana poni", rapsutin Hattieta harjan tyvestä. Olin ihastunut tammaan totaalisesti. Ehkä pääsisin ratsastamaan sillä vielä joskus toistekin?

Valmennukset

6.3.2015 - Kouluvalmennus pitäjä Helena Haapaniemi
Kun alkuverryttelyt oli verrytelty, käskin Innaa nostamaan kootun laukan. Hattie nosti laukan oikein hienosti ja eteni hillitysti eteenpäin. Käskin tehdä pysähdyksen toisen lyhyen sivun keskelle jonka jälkeen jatkaa matkaa kootussa ravissa. Käsissäni oli Vaativan B:n tason koulukilpailuohjelma, jota hieman sovelsin tämän valmennuksen aikana. Inna teki työtä käskettyä, mutta hieman nykien Hattie lähti pysähdyksen jälkeen ravaamaan. Käskin ottaa pysähdyksen ja siirtymisen uudelleen, jotta se varmasti onnistuisi. Tällä kertaa Hattie nosti mukisematta ravin ja ravasi upean näköisesti koottuna eteenpäin. Treenasimme ravia jonkin aikaa ratsastaen keskiravia sekä koottua ravia. Ratsukon yhteistyö sujui ongelmitta, jonka jälkeen kokeiltiin taivutuksia suuntaan jos toiseen. Hattie taipui hienosti, teki puoliympyrät mukisematta, jatkoi ravaamista hienosti muodossa ja siirtyi aivan huomaamatta laukkaan, kun käskin Innaa nostamaan kootun laukan. Loppuun otimme taka- ja etuosakäännöksiä, pohkeenväistöä ja ihan perussiirtymisiä ravista laukkaan, laukasta raviin ja niin eespäin. Hienosti Hattie teki sen mitä pyydettiinkin ja tammasta huomasi heti, kun Innalla itsellään meni ns. sormi suuhun eikä antanut tarpeeksi selviä apuja. Tamma kieltäytyi tekemästä yhtikäs mitään ennen kuin Inna antoi tarpeeksi selvät avut. Kaiken kaikkiaan meidän pieni valmennustuokiomme meni varsin mallikkaasti, kuten yleensä tämän ratsukon kanssa aina.

25.2.2015 - Kouluvalmennus Ruolammen teholeirillä kirjoittanut Cella
Kuplamainen halli oli tuttuun tapaansa purevan kylmä, enkä kadehtinut kyllä lainkaan sormiaan ja varpaitaan alkukäynneissä heiluttelevaa Innaa. Mä olin iloinen että kaikista ensimmäinen kouluvalmennus tänään oli juuri tämä ratsukko – näiden kanssa päästäisiin varmasti liikkeelle oikealla jalalla.
Pyysin Innan ottamaan Hattien melko reippaasti raviin, jotta poni saataisiin lämpimäksi arktisista oloista huolimatta. Ratsastaja taivutteli, venytteli ja vanutteli tammaansa tottuneesti, ja me päästiin nopeasti tositoimiin kiitos sen, että omistaja tiesi mitä nappeja painella.
Kauniin, rennon liikkeen löydyttyä otimme muutamat laukannostot, ja jättäydyimme sitten työskentelemään käyntiin. Pyysin parivaljakon saman tien avo- ja sulkutaivutuksiin keskihalkaisijalle, ilman seinän tukea saatiin vaatimustaso nostettua heti alkuun astetta korkeammalle.
”Hyvä Inna, taivuttava jalka liikkuu hyvin takaosan mukana!”, kehaisin onnistunutta avotaivutusta. ”Muista tukijalka mukana, että liike jatkuu eteen.”
”Auts! Huomaatko itse selässä mikä tässä sulussa mättää? Nyt Hattie menee aika banaanina, neljän uran sijasta syntyy kolme kun vasen takanen raahaa. Myötää päädyssä, ota pitkä sivu raviin ja täältä päästä uudestaan pituushalkaisijalle.”
Taivutukset lähtivät onnistumaan kolmen kierroksen jälkeen niin hyvin molemmille puolille, että päätin uuden harjoituksen olevan tarpeen. Pyysin parin laukkaan keskiympyrälle, pitkää rentoa laukkaa taivutuksiin vaaditun kootumman muodon vastapainoksi.
Viimeiseksi otimme tehtäväksi ravikahdeksikkoa. Ravi oli paljastunut Innan ja Hattien yhteiseksi bravuuriksi, ja hyvään on mukava lopettaa. Pyysin alkuun Innaa lisäämään tempoa toisella ympyrällä, ja kentän keskellä ympyröiden risteyksessä keräämään tempoa pois. Hattie meinasi vauhdikkaammalla ympyrällä karata pohkeiden välistä pois, mutta Inna sai tamman nopeasti haltuun. Kahden kahdeksikon jälkeen vaikeutettiin asteella, kun temponvaihtelut muutettiin lisäämiseksi ja kokoamiseksi. Innan käsi jäi kokoamisessa herkästi liian alas jolloin Hattien etuosa ei pysynyt muodossa mukana – mutta lisäämisessä pari näytti kyntensä jälleen kerran.
”Kiitos teille, ja sitten itsenäiset loppuverkat! Jos kaikki maailmassa tekis aina yhtä kovalla panostuksella hommia, ei kellään olis mitään hätää!”

15.5.2015 - Kouluvalmennus pitäjä Helena Haapaniemi
Vanha tuttu Hattie oli jälleen saapunut Vaahterapolkuun, tosin vain käymään valmennuksessa. Inna lämmitteli tammaansa ja seurasin heidän työskentelyään tarkkana kuin porkkana. Käskin tehdä siirtymisiä käynnistä raviin sekä voltteja alkuverryttelyiksi ja silloin tällöin komensin vaihtamaan suuntaa. Kun verryttelyt oli väännetty, aloitimme itse työskentelyn. Tänään keskityttäisiin lähinnä laukkatyöskentelyyn ja käskinkin Innan nostamaan laukan. Hattie vaikutti alkuun hieman laiskalta, mutta kyllä se siitä rupesi heräilemään. Pitkät sivut mentiin niin, että laukanvaihdos tulisi ensin kolmen askeleen jälkeen, sitten kahden ja lopuksi yhden. Vaihdoksissa ei näkynyt olevan mitään ongelmia ja kehaisin ratsukkoa hienosta työstä. Käskin ottaa hetken käyntiä, jonka jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa laukkaharjoitusta. Seuraavaksi tehtiin peruutuksesta suoraan laukkaan lähtöjä. Alkuun Hattie otti parit raviaskeleet, mutta napakoilla avuilla Inna sai tammansa lopulta nostamaan laukan suoraan. Annoin ratsukon hetken laukata vapaasti, jonka jälkeen käskin ottamaan parit laukkakahdeksikot ja siitä sitten ravin kautta käyntiin. Jätin valmennettavat tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.

Varusteet

Harjapakki Romppu, Mestyn Varuste, MWS Boutique ja Equrestian PRO

virtuaalihevonen | Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja  |  Ulkoasun kuvat © ahisgett