© Miia, Lynn (VRL-05265)

Ulkoasusta kiitos © VRL-02412

Banana Mania, Bansku

VH17-077-0015 / #PKK2497

tanskalainen puoliverinen, ori
musta, 167cm
syntynyt 23.04.2013, 4-vuotias

Tuoja: VRL-05265
Omistaja: Inna VRL-05322
Kotitalli: Auburn Estate

kouluratsu
ko. heB-A tavoite GP

meriitit ym. saavutukset




Historia

Tanskassa syntynyt ja tarkoin jalostettu Banana Mania ei ehkä kanna kaikista vakavaotteisinta nimeä. Nimi kuitenkin kantaa juurensa orin varsa-aikaan, kun se rakasti suuresti banaaneja. Palaten tarkemmin Banana Manian historiaan voi huomata selvästi orin sukutaulua katsoessa, että suku on monipuolisesti täynnä olympiahevosia sekä muuten erittäin hyviä jalostuspiirteitä omaavia hevosia. Erityisesti sen emälinja on erittäin hyvä ja kasvattajalla olisikin ollut kaikki edut pitää ori itsellään.

Banana Mania kuitenkin myyntiin Suomeen vain kahden vuoden iässä, jossa sen entinen omistaja kouluttikin orin niin pitkälle kuin se ennen Innalle tuloa oli. Ennen orin myymistä Banana Manian entisellä omistajalla oli tarkat suunnitelmat viedä oria eteenpäin. Kaikki suunnitelmat kuitenkin tyssäsivät omistajan tullessa raskaaksi, ja näin ollen Bansku meni myyntiin Daniel Susinevalle.

Innalla oli orin ostohetkellä tilanne, jossa vanhan estekonkarin jalka ei enää kestänyt kilpailemista, toisen hevosen pää ei kestänyt kisakentillä, yksi hevonen oli nuori ja hieman holtiton, eikä siitä näin ollen tulisi koskaan kisakenttien kruunua. Ainoastaan Innan estehevonen oli täysin kilpailukykyinen. Siksi Inna päätti satsata rahaa vielä yhteen hevoseen, joka oli tarkoitus etsiä ulkomailta. Banskun työmoraali ja halu oppia tekivät erityisesti vaikutuksen Innaan. Joulun välipäivinä Inna raapustikin oman puumerkkinsä myyntikirjaan ja palasi siten kouluhevosten pariin nuoren uuden potentiaalisen hevosen kanssa.

Luonnekuvaus

Banana Mania ei ehkä ole kaikista uskottavin kouluratsun nimi, mutta onneksi Banskua ei ole veistetty sen nimestä. Bansku on ensisijaisesti nöyrä, huumorintajuinen ja työstä nauttiva. Sen kanssa on mukava tehdä mitä tahansa, vaikka mukana on vielä paljon nuoren hevosen holtittomuutta. Arkiset toimenpiteet eivät Banskun päätä vaivaa ja se tuntuukin nauttivan suuresti saamastaan huomiosta, puhumattakaan herkuista, joilla oria kovasti yritetään muuttaa lellikiksi. Sen kanssa hyvin helppo tulla juttuun ja usein Banskun voi jättää hieman kokemattomimpienkin ihmisten käsiteltäväksi.

Muiden hevosten kanssa Bansku on seurallinen ja sillä on tietysti myös orimaista silmää naiskauneudelle. Herrasmiehenä Bansku ei kuitenkaan muutu täysin mahdottomaksi tapaukseksi. Banskun voi usein tarhata kenen ruunan ja orin kanssa tahansa. Se ei ole johtajapaikan viejä ja tykkää useinkin leikkiä muiden kaltaistensa kanssa. Tarhasta hakiessa Bansku tervehtii tuttuja ihmisiä hörähdyksellä, mutta ei missään tapauksessa viitsi kulkeutua mutaisimmankaan tarhan lävitse hakijansa luokse. Rämpiköön ihminen vaikka läpi tulen ja jään.

Ratsuna Bansku on vielä todella raaka nuoren ikänsä takia. Orista löytyy kuitenkin todella paljon potentiaalia. Bansku on epätavallisen tasapainoinen liikkeissään ja kantaa itsensä hyvin. Tähän asti ori onkin näyttänyt itsestään merkkejä, jotka takaavat mahdollisimman vaivattoman koulutuksen kohti vaativimpia koulukenttiä. Tietysti Banskussa on vielä nuoren hevosen selkeitä merkkejä lihaksistossa, jonka takia se useinkin on hieman voimaton ja väsyy nopeasti. Kaikki Banskun piirteet kuitenkin selvästi paljastavat, että ori nauttii ratsuna olosta.

Matkustus ei ole Banskulle uusi asia, eikä sen traileriin lastaaminen ole hankalaa. Ori melkeinpä vain tanssahtelee itsekseen traileriin. Matka itsessään sujuu myös hyvin ja enemmänkin Banskulla on aina kiire tulla ulos katsomaan mihin on saavuttu. Kilpailuissa Bansku on alkuun hyvinkin vireä ja innokas suorittamaan koulutehtäviä näyttävästi. Suorituksen jälkeen Banskusta tulee jälleen lungiveikkonen, joka ei turhia hätäile tai hötkyile.

Suku

Jälkeläiset

i Bam Boozle
dwb 169cm m
ii Sir Bjarke
hann 168cm trn
ie Lovetina
dwb 166cm m
e Citronella
dwb 164cm mrn
ei Citrus
dwb 163cm rt
ee Florella
dwb 165cm m

i. Bam Boozle
ii. Sir Bjarke olympiahevonen
ie. Lovetina
e. Citronella nuori, hyvä emälinja
ei. Citrus
ee. Florella


Kilpailumenestys

00.00.0000 - Paikka - luokka - 0/0
00.00.0000 - Paikka - luokka - 0/0
00.00.0000 - Paikka - luokka - 0/0
00.00.0000 - Paikka - luokka - 0/0
Sijoituksia yhteensä 0 kpl
Näistä voittoja yhteensä 0 kpl

Tärkeitä kilpailuja ja sijoituksia

Arvonimien pisteytykset ym

31.12.2017 - PKK, Rakenne - Puoliveriset, tuom. Pölhö - EO-sert
05.01.2018 - Tunturin talli - Rakenne: Hevosorit, tuom. Odelie - EO-sert EM: väri
16.01.2018 - Jarnby - Rakenne: Puoliveriorit, tuom. Anne -

Varustus

Banskun varusteet näkee orin omasta pinterest-taulusta täällä. Banskun yleinen varusteväri on harmaa ja hopea sekä luumu, nahkavarusteet ovat mustia. Tarkemmat erittelyt varusteista löytyy alta.

Ratsastus

  • Kankisuitset ja koulusatula
  • Kouluhuopa, pintelit ja korvahuppu
  • Ilman kankia ratsastaessa aachenit
  • Enkkuviltti viileällä verryttelyjen ajaksi

Kilpailu

  • Kankisuitset ja koulusatula
  • Valkoinen kilpailuhuopa
  • Musta korvahuppu ja valkoiset pintelit
  • Timanttiotsapanta

Loimitus

  • Aina loimi ulos
  • Sateisella tai tuulisella säällä sadeloimi
  • Kevyellä pakkasella toppaloimi ulos
  • -10 astetta toppaloimen alle fleeceloimi
  • Kovalla pakkasella sisällä talliloimi tai fleeceloimi

Banskulta löytyy myös huopien väreihin sopivat pintelit.
© Equestrian PRO, Sokka Luxuries, Takakujan tallipuoti, Mestyn Varuste

Valmennukset

00.00.0000 - kouluvalmennus, valmentaja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut ultricies pharetra orci malesuada elementum. In hac habitasse platea dictumst. Mauris blandit eu nunc ac dapibus. Curabitur feugiat mi lacus, a rhoncus arcu congue eu. Cras eu tempor lacus. Suspendisse potenti. Duis pretium massa sit amet ante pretium, a egestas enim maximus. In ac cursus magna. Cras pulvinar in justo vehicula varius. Donec sed lorem vitae mi ultrices viverra sit amet posuere orci. Aliquam non lectus a enim blandit luctus.

00.00.0000 - kouluvalmennus, valmentaja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut ultricies pharetra orci malesuada elementum. In hac habitasse platea dictumst. Mauris blandit eu nunc ac dapibus. Curabitur feugiat mi lacus, a rhoncus arcu congue eu. Cras eu tempor lacus. Suspendisse potenti. Duis pretium massa sit amet ante pretium, a egestas enim maximus. In ac cursus magna. Cras pulvinar in justo vehicula varius. Donec sed lorem vitae mi ultrices viverra sit amet posuere orci. Aliquam non lectus a enim blandit luctus.

00.00.0000 - estevalmennus, valmentaja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut ultricies pharetra orci malesuada elementum. In hac habitasse platea dictumst. Mauris blandit eu nunc ac dapibus. Curabitur feugiat mi lacus, a rhoncus arcu congue eu. Cras eu tempor lacus. Suspendisse potenti. Duis pretium massa sit amet ante pretium, a egestas enim maximus. In ac cursus magna. Cras pulvinar in justo vehicula varius. Donec sed lorem vitae mi ultrices viverra sit amet posuere orci. Aliquam non lectus a enim blandit luctus.

Päiväkirja

21.12.2017 - koeratsastus kirjoittanut Daniel Susineva (VRL-05265)

Inna oli joka tapauksessa tulossa käymään ja katsomaan Hazelia, joten siinä samalla koittaisi tilaisuuteni esitellä sille Panu. Se oli mulle vielä aika uusi tuttavuus, mutta sen kanssa oli aivan hirveän helppo tulla juttuun. Panu oli tumma ja komea, ja sillä oli hirveän hyvä huumorintaju. Ahkerakin se oli. Se oli aina valmis hommiin ja vaikka sillä oli kiistämättä silmää naiskauneudelle, Panu oli kuitenkin herrasmies.

Innan saapuessa laittelimme Hazelin valmiiksi, jotta hän pääsisi ratsastamaan tammallaan. Menimme maneesiin, sillä päivän tunnit eivät olleet vielä alkaneet. Opastin Innaa siinä, kuinka ratsastaa tamma läpi ja rehellisesti avuille. Osan aikaa hän tietysti vain fiilisteli hevostaan. Hevonen oli kehittynyt, vaikka sen kisatulokset eivät olleetkaan muuttuneet yhtä paljon paremmaksi kuin sen ratsastettavuus ja fysiikka. Se oli kuin Lynnin Sheila-tamma, liian herkkä ja jännittäväinen kunnon kilpahevoseksi. Hazelin kohdalla ei voinut olla kyse enää rutiinin puutteesta, sillä kyllähän sillä oli kilpailtu ja paljon. Sen kanssa oli käyty valmentautumassa vieraissa paikoissa. Sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tottua reissuelämään, mutta ehkä sellainen ei vain sopinut kaikille hevosille.

Meillä meni ennakoitua kauemmin Hazelin kanssa. Sillä välin, kun riisuimme sitä tallissa, ensimmäiset tuntilaiset lähtivät jo valumaan mun vaimoni johdolla maneesiin.

"Mulla olisi sulle toinenkin hevonen ratsastettavaksi, mutta sen joudut ratsastamaan tossa kentällä. Toivottavasti sulla on lämmintä ratsastusvarustetta mukana", sanoin Innalle.
"Mikä toinen hevonen?"
"Tule katsomaan, niin näet."

Matkalla Panun luokse kerroin siitä pikaisimmat tiedot.
"Mä tiedän, että sä halusit päästä ulkomaille katsomaan hevosia, mutta mulle tuli viime viikolla kiinnostava hevonen myyntivälitykseen. Se on Tanskassa syntynyt ori, kääntyy viisivuotiaaksi. Saat kokeilla itse ja tehdä omat johtopäätöksesi siitä."
"Nelivuotias ori? En mä ihan sellaista ajatellut etsiväni", Inna huomautti.
"Kokeile ennen kuin tyrmäät."

Jätin toistaiseksi sanomatta, että mielestäni hevonen oli parasta, mitä Innan budjetilla saisi. Se oli vielä nuori ja sen kanssa olisi pitkä tie käytävänä, ennen kuin se olisi täydessä loistossaan, mutta Innalla oli riittävästi taitoa kulkea se tie. Sitä paitsi minua hämmästytti se, miten valtavan hyvässä tasapainossa Panu liikkui ja kantoi itsensä, vaikka se vielä oli nuoren hevosen tavalla voimaton ja nopeasti väsyvä. Se ei kerta kaikkiaan horjunut ja huojahdellut. Ratsastettavana olo oli Panusta ilmeisen helppoa ja kivaa, ja se olisi varmasti melko vaivattomasti koulutettavissa yhä korkeammalle tasolle. No, siinä määrin vaivattomasti kuin hevoset nyt olivat.

"Apua, se on maailman ihanimman näköinen", Inna henkäisi. "Daniel, sä olet kamala! Et sä voi näyttää mulle noin söpöjä hevosia, muuten mä ostan ne kaikki."
"Mä en tekisi työtäni hyvin, jos en löytäisi sellaisia hevosia, jotka sä voisit ostaa. Sä halusit, että etsitään sulle hevonen, ja tää voisi olla sun hevonen."
"Mikä sen nimi on?" Inna henkäisi katse lukkiutuneena mustaan hevoseen, jonka valtava valkea päämerkki teki siitä veikeän näköisen.
Yskäisin vähän, koska mielestäni hevosen nimi oli typerä. Ei lainkaan vakavasti otettavalle kouluhevoselle sopiva.
"Se on Banana Mania. Panuksi sen omistaja kutsuu sitä."
"Panu? Kamala, ei se sovi tolle ollenkaan."
"Jos sä ostat sen, saat kutsua sitä miksi haluat."

Innan harjatessa ja satuloidessa Banana Maniaa kerroin vähän enemmän hevosesta.
"Se on myynnissä, kun sen omistaja on raskaana", kerroin. "Senja on mulle tuttu pitkältä ajalta ja se haki hevosen itse Tanskasta, eli Panun elämästä on saatavissa tosi paljon tietoa, jos kiinnostaa. Mutta sen mukaan mitä mä tästä tiedän, niin se on hyvin ratsastettu ja ihan ikäistensä tasolla, ei mitään ihmeempää."
"Mitä tiiät sen suvusta?" Inna uteli.
"Isänisä on Sir Bjarke. Sehän oli olympiahevonen. Emä on aika nuori, mutta hyvä emälinja sillä on ja emänisänä Cypruksen poika Citrus."
Annoin nimien upota Innan tajuntaan.

Ei tarvinnut olla mikään ajatustenlukija ymmärtääkseen, että Inna piti hevosesta viimeistään sen satulaan päästessään todella paljon. Eikä ihme. Banana Mania oli typerästä nimestään huolimatta sellainen hevonen, jonka olisin ilomielin voinut jättää itselleni. Sitä en kuitenkaan voinut tehdä, joten uusi koti oli löydettävä. Epäilin, että olin saattanut löytää sen ennätysvauhtia: oli hyvin mahdollista, että tämä hevonen lähtisi ensimmäisen kokeilijansa matkaan.

10.01.2018 - Bansku muuttaa Auburniin, kirjoittanut omistaja

"Auburnissa vapautui karsinapaikka, mikset hakisi paikkaa?" Julia kysyi.
"Kenelle muka?"
"Banskulle. Siellä teille olisi hyvät puitteet treenata."

Julian sanojen jälkeen ja pienen viiden minuutin harkinnan jälkeen, olin etsinyt Auburnin tallipaikkahaun lomakkeen ja täyttänyt sen. Nainen oli aivan oikeassa siinä, että meillä olisi paremmat puitteet treenata kalliissa ja fiinissä paikassa, kuin ruuhkaisessa ratsastuskoulussa. Eikä loppujen lopuksi neljänkymmenen minuutin ajomatka uudelta taloltani olisi niin pitkä päivittäisenkään ajoon. Hieman jo tuttuun epäilevään tapaani olin varma, etteivät Amanda ja Isabella Sokka ottaisi meitä Banskun kanssa Auburniin. Toisin kuitenkin kävi ja sähköpostin kilahtaessa sähköpostiini, en voinut kuin käytännössä kiljua innosta.

Muutto ja muiden kiireiden takia Bansku asui muuttonsa asti Danielin hoivassa. Kävin kyllä päivittäin liikuttamassa orin melkein päivittäin, välillä Daniel oli hoitanut sen. Eräs päivä uuden vuoden jälkeen Daniel oli ehdottanut minulle, että ennen Banskun lähtöä, astuttaisin sillä tammani Hazelin, joka oli Danielilla ratsutuksessa. Hazel siirtyisi kuitenkin harrastekäyttöön, eikä varsa sillä tekisi yhtään pahaa. Banskusta saisi hyvää verta, eikä Hazelinkaan suvussa ollut mitään huonoa. Pakko myöntää, että se oli oikeasti hyvä idea, joten kuuntelin valmentajani neuvoa. Eikä menisi enää kauaa, kun selviäisi olisiko Hazel paksuna.

"Huomenta!" tervehdin iloisesti, kun astuin sisään Mallaspuron talliin.
Daniel jutteli parasta aikaa Lynnin kanssa ja molemmat tervehtivät minua. Eilen Daniel oli käytännössä ilmoittanut minulle, että lähtisi kuskaamaan kanssani Banskua Auburniin. No, ei siinä sitten mitään. Juttelimme hetken aikaa Lynnin kanssa, ennen kuin Dani alkoi hoputtaa lähdön suhteen. Okei, okei, mies rauhoitu. Bansku olikin jo tallissa, joten sille ei tarvinnut laittaa kuin kuljetussuojat jalkoihin. Tähän asti Bansku oli kulkenut Danin kanssa Hazelin satulan kanssa, mutta Auburniin päästyämme oli vuorossa uuden satulan hankkiminen. Sitä ennen kokeilisin sille kuitenkin Kirpun koulupenkkiä. Suitset orilla olivatkin jotkin vanhat ylimääräisiksi jääneet.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Bansku seisoi Danin trailerissa edessään heinäverkko. Nostin rampin ylös ja vedin pressun paikalleen. Tavarat oli pakattu jo satulakoppiin, ainakin ne, mitä sille olin jo ostanut. Kun olimme valmiita lähtöön, istahti Daniel kuskin paikalle ja itse kapusin pelkääjän paikalle. Automatkamme oli aika hiljainen, mutta jossain vaiheessa keskustelimme tulevaisuuden tavoitteista Banskun kanssa ja ensimmäisistä kisoistamme. Mietin mahtaisiko Rinnsteinin kisat olla liian lähellä, mutta Dani rohkaisi osallistumaan.

Auburnin lähestyessä perhoset lentelivät entistä enemmän mahassani. Jalkani vispasi ja tiesin Danielin huomaavan sen. Tunnistin risteyksen, joka johdattaisi meidät kartanon tiluksille. Olin vain yhden kerran aikaisemmin käynyt Auburnissa, ja silloinkin vain Ransun kanssa estevalmennuksessa nopeasti. En siis vielä ollut sen suurempia aikoja viettänyt tallissa. Olihan minun jo aikaisemmin ollut tarkoitus tulla vierailemaan Julian luona ja katsomassa mitä nainen oli Valerien kanssa tehnyt.

Vaikka ilma ei ollut aurinkoisin, vaan lähinnä pilvinen ja ulkona satoi hieman lunta, näytti Auburn Estate erittäin vaikuttavalta. Daniel parkkeerasi trailerin parkkipaikalle ja nousimme ulos purkamaan Banskua. Juuri laskiessani ramppia alas, ilmestyi paikalle nainen kenellä oli violetit hiukset.
"Hei, ja tervetuloa", hän tervehti. "Mä olen Anna, tallimestari."
Ojensin kättäni ja kattelin Annan kanssa. "Paakkasen Inna."
"Arvasin. Amanda puhuikin, että te saapuisitte tänään."
"Joo."
"Otetaas Pan- siis Bansku ulos", Daniel tuli paikalle ja tervehti sitten Annaa.

Huomasin heti, että Daniel meinasi kutsua Banskua Panuksi. Panu oli orin entinen lempinimi, joka ei sopinut minun banaanimiehelle ollenkaan. Dani taas oli pyöritellyt minulle silmiään, kun nimet oli ostopapereihin saatu ja minä olin ilmoittanut sen olevan sitten tästä lähtien Bansku. Ilmeisesti minun Banskuni oli ollut kuitenkin selkäni takana vielä Panu. Siristin silmiäni Danielille ja siirryin ottamaan BANSKUA ulos trailerista.

Bansku oli ihan mukava matkustaja nuoresta iästä huolimatta. Nyt sillä oli ainoastaan vain kiire jo katsomaan päämärän maisemia. Siispä kävin irrottamassa orini ketjusta ja napsautin narun riimuun kiinni. Huikkasin Danille, että ottaisi takapuomin pois ja tuuppasin Banskua taaksepäin. Sen jälkeen sitä mentiinkin ja meinasin kaatua turvalleni ramppia tullessa. Perskuta, tätä pitäisi kyllä harjoitella hiukkasen enemmän. Bansku nosti päänsä pakkasilmässä ylös korkealle ja päästi ilmoille hörähtävän tervehdyksen. Lämmin huuru tuprusi sen sieraimista ulos, kun se katseli innoissaan uutta paikkaa.

"Okei, seuraa mua, niin näytän sen karsinan. Sit mun täytyykin jatkaa hommia."
"Joo", vastasin ja nykäisin Banskun liikkeelle.
Tallirakennus oli ulkoa valkotiilinen ja sisältä vielä näyttävämpi. Modernit ja tilavat tilat. Anna ohjasi minut Banskun karsinan luokse ja katosikin pika pikaa sen jälkeen paikalta. Talutin Banskun karsinaan ja pyöräytin sen ympäri. Riisuin siltä kuljetussuojat ja tiputin ne karsinan edustalle. Bansku tutki karsinaansa, kun vedin oven kiinni.

"Inna hoi, meen maneesiin. Amanda on kuulemma siellä Zetan kanssa", Daniel huikkasi minulle.
"Okei."
No, siinähän se todellinen syy oli, miksi Dani oli väkisin halunnut tulla heittämään meitä tänne. Ei se ainakaan tullut katsomaan kuinka Bansku kotiutuisi paikalle. Naurahtaen pyöräytin silmiäni ja kaivoin puhelimen taskustani.
Koodia! Perillä ollaan! Viestitin Julialle ja lähdin etsimään tallista varustehuonetta.

Kovin montaa ovea tallissa ei ollutkaan, joten varustehuone löytyi nopeasti. Joku olikin avuaalisti merkinnyt Banskun varusteille jo paikat, joten minun ei tarvinnut kuin raahata ne autolta talliin ja asetella paikalleen. Sainkin hommat juuri valmiiksi, kun blondi ystäväni ilmestyi varustehuoneen ovelle käsissään musta koulusatula.
"Terve mieheen", tervehdin Juliaa. "Hienoa, muistit sen Kirpun satulan."
"Moro, joo."
"Toivottavasti se sopii edes tilapäisesti", sanoin.
"Täällä on muuten oma satulaseppä", Julia kertoi ja innostuinkin heti ajatuksesta.

Julia ei ollut vielä nähnyt Banskua, joten esittelin orin naiselle. Ilmeisesti Julia oli jostain ihmeestä saanut käsityksen, että olin hankkinut tamman. Mahtoikohan naiselle olla pettymys, että uudella kouluhevosellani roikkuikin kassit paikallaan? Nauraen kerroinkin Julialle, että elämässä pääsi paljon helpommalla, kun hevonen oli toisen sukupuolen edustaja.
"Voisin viedä sen ulos. Mahdatko tietää missä lukis noista tarhauksista jotain?"
"Joo odotas, käyn katsomassa missä tarhassa sen pitäisi olla", Julia sanoi ja katosi jonnekin.

Odottaessa avasin Banskun karsinan oven ja naksautin narun riimuun paikoilleen. Nojailin odotellessa karsinan oviaukkoon kädet ristissä ja katselin ympärilleni. Banskun turpa tutki takkini helmaa ja se asteli hieman kärsimättömänä. Työnsin Banskun turvan pois ja lopulta peremmälle karsinaan, kun huomasin rautiaan puoliverisen tulevan käytävällä omistajansa kanssa. Tervehdin naista, kun tämä talutti orin Banskun viereiseen karsinaan ja ennen kuin kerkesin sen suuremmin juttusille, palasi Julia jo takaisin.
"Se on tuolla friisiläisen ja mustankimon hepan välissä", Julia ohjeisti. "Toiseksi viimeinen ennen kulmatarhaa."
"Okra, eiköhän se löydy", sanoin ja nykäisin Banskun mukaani.

Banskun tarha löytyi helposti ja vapautin orin tutustumaan uuteen ulkoilualueeseen. Se ravasi häntä tötteröllä tarhan toiseen päähän ja hirnahti äänekkäästi pysähtyessään aidan viereen. Vastausta energinen nuori ei ikäväkseen saanut. Naurahdin orin touhuille ja annoin katseeni kiertää muissa hevosissa ulkona. Banskun viereisessä tarhassa olevan friisiläinen oli ainakin komea, eipä täällä tainnut olla yhtään luuskan tyylistä hevosta. Sitten katseeni pysähtyi mustankirjavaan oriin, joka seisoi kaula korkealla portin vieressä. Tunnistin hevosen heti.
"Voi perkele."

00.00.0000 - merkinnän otsikko, kirjoittanut omistaja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut ultricies pharetra orci malesuada elementum. In hac habitasse platea dictumst. Mauris blandit eu nunc ac dapibus. Curabitur feugiat mi lacus, a rhoncus arcu congue eu. Cras eu tempor lacus. Suspendisse potenti. Duis pretium massa sit amet ante pretium, a egestas enim maximus. In ac cursus magna. Cras pulvinar in justo vehicula varius. Donec sed lorem vitae mi ultrices viverra sit amet posuere orci. Aliquam non lectus a enim blandit luctus.

virtuaalihevonen / a sim-game horse