Lukas Niemenpää
|
Naistenmies ja rikas pikkupentu...
Lukas Niemenpää syntyi vahvasti hevospainotteiseen perheeseen. Molemmat vanhemmat omistivat parikin estehevosta, joilla kilpailivat GP-tasolla asti. Ensimmäisen oman ponin Lukas sai jo kahdeksan vuotiaana ja ratsasti sillä aina, kunnes vaihtoi hevoseen viisitoistavuotiaana. Myös Lukaksen isosisko, Oili Savioja, on hevosratsastaja, vaikkakin rakastunut kouluhevosiin ja yhdessä aviomiehensä kanssa ylläpitää Kisakeskus Saviojaa.
 Equestrian PRO |
Treenaus
Kilpailu
|
Dear diary, today I...
14.04.2018 - TARINAKILPAILU #1
Auburn Estate Kalla CUP Kevätkarnevaali, 100cm 10/12 8vp, 120cm 4/10 0vp
Suin hiukseni hyvin kypärän alle, ennenkuin nousin aavistuksen levottoman ruunivoikon, vuokrahevoseni, selkään. Caelicola puhkui intoa, eikä malttanut seisahtua hetkeksikään. Se janosi päästä taas näyttämään kaikille, mikä veri sen suonissa virtasi.
"Rauha, tammasein", rauhoittelin jo raviin pyrkivää puoliveristä. Sen malttamattomuus koituisi joko meidän onneksi, tai pahoinpelkäämäkseni kohtaloksi.
Ensimmäinen startti lomailleelle estehevoselle oli uskomaton unelmien täyttymys - kun taas minulle katastrofi. Caelicola toi huolimattomasti okserilta puomeja alas, kun yritin pidättää sen mieletöntä vauhtia. Kirosin mielessäni ja kiskoin käsiin leviävän ratsun takaisin ruotuun. Siitä huolimatta lähestymiset takkusivat epävarmoina ja viimeisen pystyn ylimmät puomit tömähtivät maneesin hiekkaan. Karvas pettymykseni oli miltei käsinkosketeltavaa.
Seuraavaa luokkaa varten pakenin verryttelyalueelle jo hyvissä ajoin, missä ravautin tammaa hyvän tovin eteen, alas. Me ei tosiaan tultu Auburn Estateen asti häviämään, sen tiesivät pian kaikki.
Lähdin yrittämään korkeampaa luokkaa entistä itsevarmempana. Lähtömerkin jälkeen en pidättänyt kilpahevossieluista ratsuani. Se tiesi taas tarkalleen, kuinka käyttää varovaisia hyppääjän jalkojaan. Kunhan ohjasin intoaan korskuvan estehevosen oikealle esteelle, se hoiti loput yllättävän tietoisesti.
Kuinka ollakkaan, me suoriuduttiin maaliin asti yhtäkään puomia pudottamatta, edes hipaisematta. Loin mahtailevan katseen tuimana katsomosta suoritustamme seuraavaan Luotiin, joka yritti hyväksyvästi nostaa kasvoilleen hymyä.
"Kirppu, senkin vanha konkari", Paakkanen riensi yhtä hymyä taputtamaan pärskähtelevää läsipäätä, kommentoimatta minun suoritustani - minun tekemää työtä sen nollaradan eteen. Minun ansiostahan tamma hyppäsi taas oman tasoisiaan luokkia.
"Mähän sanoin, että saan sen vielä isoille radoille", hymähdin omahyväisesti laskeutuessani tamman selästä. Brunette nyökähteli, muttei nostanut katsettaan kohtaamaan tyytyväiseen hymyyn levinneitä kasvojani.
14.04.2018 - TARINAKILPAILU #1
Auburn Estate Kalla CUP Kevätkarnevaali, 100cm 10/12 8vp, 120cm 4/10 0vp
Suin hiukseni hyvin kypärän alle, ennenkuin nousin aavistuksen levottoman ruunivoikon, vuokrahevoseni, selkään. Caelicola puhkui intoa, eikä malttanut seisahtua hetkeksikään. Se janosi päästä taas näyttämään kaikille, mikä veri sen suonissa virtasi.
"Rauha, tammasein", rauhoittelin jo raviin pyrkivää puoliveristä. Sen malttamattomuus koituisi joko meidän onneksi, tai pahoinpelkäämäkseni kohtaloksi.
Ensimmäinen startti lomailleelle estehevoselle oli uskomaton unelmien täyttymys - kun taas minulle katastrofi. Caelicola toi huolimattomasti okserilta puomeja alas, kun yritin pidättää sen mieletöntä vauhtia. Kirosin mielessäni ja kiskoin käsiin leviävän ratsun takaisin ruotuun. Siitä huolimatta lähestymiset takkusivat epävarmoina ja viimeisen pystyn ylimmät puomit tömähtivät maneesin hiekkaan. Karvas pettymykseni oli miltei käsinkosketeltavaa.
Seuraavaa luokkaa varten pakenin verryttelyalueelle jo hyvissä ajoin, missä ravautin tammaa hyvän tovin eteen, alas. Me ei tosiaan tultu Auburn Estateen asti häviämään, sen tiesivät pian kaikki.
Lähdin yrittämään korkeampaa luokkaa entistä itsevarmempana. Lähtömerkin jälkeen en pidättänyt kilpahevossieluista ratsuani. Se tiesi taas tarkalleen, kuinka käyttää varovaisia hyppääjän jalkojaan. Kunhan ohjasin intoaan korskuvan estehevosen oikealle esteelle, se hoiti loput yllättävän tietoisesti.
Kuinka ollakkaan, me suoriuduttiin maaliin asti yhtäkään puomia pudottamatta, edes hipaisematta. Loin mahtailevan katseen tuimana katsomosta suoritustamme seuraavaan Luotiin, joka yritti hyväksyvästi nostaa kasvoilleen hymyä.
"Kirppu, senkin vanha konkari", Paakkanen riensi yhtä hymyä taputtamaan pärskähtelevää läsipäätä, kommentoimatta minun suoritustani - minun tekemää työtä sen nollaradan eteen. Minun ansiostahan tamma hyppäsi taas oman tasoisiaan luokkia.
"Mähän sanoin, että saan sen vielä isoille radoille", hymähdin omahyväisesti laskeutuessani tamman selästä. Brunette nyökähteli, muttei nostanut katsettaan kohtaamaan tyytyväiseen hymyyn levinneitä kasvojani.