Sinevan Milkiwej

Löydät kaikki Vilman päiväkirjamerkinnät myös tagilla #milkiwej.

05.01.2022 Wednesday, moving day ^{kirjoittanut omistaja}

25.10.2020: Anmari Franssin kouluvalmennus Kirjoittanut kasvattaja

"Ella", Anmari aloitti, ja silloin Ella tiesi, että luvassa olisi kritiikkiä. Työkaverin äänensävy oli painava ja ilme totinen, ja vaikka Anmari Franssilla oli tapana näyttää vakavalta aina, nyt hän näytti myös harkitsevaiselta. Ella odotti kiinnostuneena. Yrittikö Anmari todella asetella ruotivat sanansa kohteliaaseen muotoon? Yleensä nainen tylytti vain.

"Se liikkuu... sievästi. Siististi ja tasapainoisesti."

Ella tiesi itsekin, että voikon liike oli kauniin tahdikasta ja letkeää, ja että tamma kantoi itsensä hyvässä tasapainossa. Hän oli tyytyväinen työhönsä Vilman kanssa. Syksyn treenit olivat sujuneet hyvin ja vaalean tamman kanssa työskentely oli aina ollut mukavaa. Anmari näki nyt Vilman ratsastettuna ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon, sillä vaikka työtoverukset valmensivatkin toisiaan säännöllisesti, Ella oli viime aikoina valikoinut niihin treenituokioihin muita hevosia. Vilman kanssa kaikki oli tuntunut niin helpolta, ettei hän ollut kokenut tarvitsevansa sen kanssa apua samalla tavalla kuin vaikkapa Leslien.

"Mutta mun mielestä se ei ole edistynyt ihan kauheasti", Anmari pudotti viimein pomminsa, ja Ellan mieliala räpsähti välittömästi pakkasen puolelle.

Teki mieli puolustella hevosta ja itseään. Kuinka Vilma oli vielä niin nuori, ja kuinka hän tahtoi pitää työskentelyn sille helppona ja kivana, jotta se jatkossakin suhtautuisi työntekoon positiivisesti. Ja että eikö Anmari nähnyt, kuinka pontevan itsevarmasti Vilma toimi.

"Sä et ihan hirveästi haasta sitä. Kaikki mitä mä olen nähnyt on tapahtunut sen mukavuusalueella, ja mun mielestä se ei kehity mihinkään jos et välillä tarjoile sille haasteita. Vaadi siltä vähän. Se on jo valmis muuhunkin kuin humputteluun."

Ja sitten Anmari käytti loppuvalmennuksen Ellan patistamiseen, jotta hän ratsastaisi tehokkaammin ja pyytäisi hevoselta enemmän. Kun Vilma vieläpä vastasi ratsastajansa ryhdistäytymiseen esittämällä parempaa kuin yleensä, Ellaa alkoi vähäsen hävettää. Voi nenä. Hän oli ollut niin kiintynyt mukavuusalueeseen, että oli todella unohtanut usuttaa hevosta välillä sen rajojen ulkopuolelle. Siinä samalla oli unohtunut sekin, kuinka mukavaa oli palata mukavuusalueelle siltä poistumisen jälkeen. Loppuraveissa Vilma tuntui uskomattoman hyvältä, ja Ellasta itsestään tuntui, että hän oli pitkästä aikaa antanut kaikkensa myös sitä ratsastaessaan.