Rosengårds Pickett

10.03.2019 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Juusolla ei ollut mitään hajua mitä äidillä oli mielessä. Iiris Sherman oli vain käskenyt häntä pukemaan ratsastusvaatteet päälle ja tulla sisähalliin. Äidin äänensävy ei ollut antanut pojalleen vaihtoehtoja. Kaipasiko äiti jonkun hevosen läpiratsastusta? Tuskin, siihen hänellä oli tarpeeksi työntekijöitä ja omat taidot. Juusokin oli vain viikonloppuvierailulla vanhempiensa hevostilalla.
Sisähalli oli Shermans Eventingin ratsastushalleista se, jossa oli aina esteitä pystyssä. Siellä ei järjestetty kilpailuja vaan se toimi pienemmän hallin ominaisuudessa verryttelypaikkana. Juuso avasi hallin oven, joka vei katsomoon ja huomasi heti neljä ratsukkoa. Iiris seisoi maneesin keskellä ja huomattuaan poikansa, viittoi tämän luokseen.
"Onko teillä valmennus kesken?" Juuso kysyi, mutta äiti pudisti päätään.
"Mä tiedän sun harmittelevan yhä Paytonin perään, joten tässä on sun syntymäpäivälahjasi", Iiris kertoi.
"Mikä?"
"Me valittiin isän kanssa sulle neljä ehdokasta sen mukaan, mistä oot yleensä tykännyt. Saat mieluisimman itsellesi, mikäli vain pidät jostain. Ikävä kyllä me ei voida lähteä etsimään sulle Ranskasta tai Saksasta mitään."
Juuso oli aivan sanaton. Hän oli tehnyt vanhempiensa kanssa sopimuksen, että osti itse omat hevosensa. Ajatus oli lähtenyt Juusolta itseltään, koska hän piti ajatuksesta saada valita omat ratsunsa täysin itse. Mikäli hän käyttäisi vanhempiensa kukkaroa, hänen piti kuunnella myös mielipiteitä. Jääräpäisyys oli periytynyt isältä.
"Trevor", Iiris sanoi ja osoitti mustaa ruunaa. "Hyvä hyppy, hieman kankea, mutta loistava kenttäsuku."
Juuso tiesi Trevorin, vaikka se ei ole ollut tallissa vuotta pidempään. Sillä oli säkää, mutta sen kisatulokset eivät olleet huippuja. Juuso oli varma, että isä pistäisi sen myyntiin nopeasti.
"Gemma. Nuori, malttamaton hyppääjä, ei ihan niin hyvää hyppyä, mutta ehdottomasti kehiteltävissä", Iiris kertoi punarautiaasta tammasta, jonka ratsastaja näytti olevan ongelmissa.
"Sitten on Pickett. Hyvä hyppy, me kutsutaan sitä taskuraketiksi", Iiris naurahti ruunivoikkoa tammaa osoittaessaan. "Se vaatii koko ajan jotain tekemistä."
"Ja viimeisenä löytyy Surprise", Iiris vaihtoi osoittavansa sormensa mustankirjavaan tammaan. "Peto suorastaan esteillä, menee minkä tahansa ylitse. Vaativa ja osaava. Loistava suku."
Juuso osasi kertoa jo maastakäsin mitä hevosta hän ei tulisi valitsemaan. Trevor ei sopinut hänen vaatimuksiin mitenkään päin. Sen sijaan ensimmäisenä hän halusi kokeilla kaikista parhaiten kolahtavaa Surprisea. Eikä tamma pettänyt. Se hyppäsi hienosti, vaikka oli vahva suustansa. Tamma olisi valmis vaativimmille kisakentille, eikä Juuson tarvitsisi tehdä sen kanssa paljoa työtä ennen ensimmäisiä koekisoja.
Kokeiltuaan Gemmaa, Juuso oli varma valinnastaan. Surprise saisi vaihtaa lempinimensä ja hän valitsisi sen. Olihan se vielä kirjavakin! Sopi siis täydellisesti Juuson hevosiin. Äiti oli tehnyt hyviä valintoja.
"Etkö aio kokeilla Pickettiä?" Iiris yllätyi.
"Olen aika varma päätöksestäni."
"Hyvä on", äiti kohautti olkiaan, mutta pyysi poikaansa ottamaan tammalla pari nopeaa hyppyä.
Pickett ei ollut sellainen hevonen, jonka voisi varustamisen jälkeen vain viedä takaisin talliin ilman hyppäämistä. Eikä Iiris luottanut sen selässä alkuverryttelyä tekevään Harrieen. Tyttö oli osaava, mutta ei hän pärjännyt tallin taskuraketille.
"Otan pari videoo", äiti ilmoitti. "Mietin sille hinta-arviota, joten näytän isällesi sen pari hyppyä."
"Selvä", Juuso sanoi.
Harrie piti Pickettiä ohjista, kun Juuso nousi sen selkään. Mahtoikohan pienikokoinen tamma näyttää ponilta hänen allaan? Pickett oli juuri ja juuri yli satakuusikymmentä senttiä korkea. Jostain syystä Juuso kuitenkin piti Pickettistä alusta lähtien. Johtuiko se sitten tamman tavasta ottaa avut vastaan vai sen päättäväisen energisestä eteenpäin kulkemisesta. Sen mies tiesi, että kuusivuotias tamma pisti parastaan hypyissä. Pickett ei kauhistellut mitään hyppyä, eikä epäröinyt vaan suorastaan imi tarmokkaasti itsensä kohti estettä. Oli Juuso mukana tai ei.
"Äiti, mä oon tainnutkin vaihtaa mielipidettä", Juuso naurahti, kun laskeutui pikkuisen taskuraketin selästä. "Pickett on paljon parempi kuin Surprise."

26.07.2019 Power Jump 2019 tuotosluokka, kirjoittanut omistaja

“Osaatko sä varmasti?” kysyin näreissäni nuorelta pojalta, joka kiristi hyörivän Pickettin satulavyötä.
Onneksi tammani oli karsinassa, niin se ei päässyt Hanneksen tuomalta groomilta karkuun. Nuori jätkä ei tainnut olla edes kahdeksaatoista ja oli vastuussa mun hevosesta. Hannes saisi kyllä viimeisen vastuun pojan koheltamisesta, koska maksoi sille - jonka nimeä en edes ollut kysynyt - kesätyöpalkkaa.
“Osaan”, poika vakuutti. “Kiristin kaksi reikää.”
“Jaa.”
Tartuin Pickettin ohjista ja talutin sen ulos tammatallista. Ulkona kävi kovat tohina, kun ihmiset siirtyivät katsomoon odottamaan kisojen alkamista. Me oltiin ensimmäisessä luokassa, mutta viimeisimpien joukossa starttaamassa. Pysäytin Pickettin tallin sisäpihalle ja löysäsin vyötä reiällä. Poikaa ei näkynyt missään. Mokoma turhake. Laskin jalustimet ja nousin sitten satulaan odottamatta groomiani roikkumaan, mikä kuului sen tehtävään.
Pickett pyöri ympyrää samalla, kun ponnistin selkään. Sellainen se oli. Täynnä virtaa pienessä koossa. Sellaisesta mä tykkäsin. Turhan hitaat hevoset olivat tylsiä, eikä niiden kanssa noussut adrenaliini edes nilkkoihin asti. Pujotin saappaani jalustimeen ja vapautin hieman ohjastuntumaa, antaen luvan Pickettille siirtyä käyntiin. Tamma otti kierroksia myös ympärillä tuntuvasta kilpailuhengestä. Se oli huumaavaa myös itselle.
Kävin kävelemässä maastossa alkukäynnit, jonka jälkeen pääsinkin kentällä olevaan verkkaan. Hypyt kuntoon ja Pickett kuulolle. Pikkurakettini oli valmis rataan. Se tepasteli jännittyneenä ja odottavana ympäri rataa derbyllä, kun edellinen ratsukko vielä ratsasti rataansa. Kävin mielessäni radan monta kertaa lävitse ja mietin miten voisin tehdä toisin kuin edellinen.
Sitten meidät kuulutettiin ja nostin Pickettillä laukan. Meistä seuraava saapui jo kentälle odottamaan, mutta mä näin vain jo suunnitellun radan. Pickett pinkaisi kohti ensimmäistä estettä. Hyppy ei ollut parhaimmistoa. Se oli aika hallitsematon, joten myös vesieste meni niin ja näin, kun yritin saada rakettini kuulolle. WOOOOAH! Ei noin lujaa voinut mennä sarjalle. Ihme, ettei B-osa tippunut.
Tamma ei onneksi purrut kuolainta ja heittänyt aivan ranttaliksi. Pidätteeni menivät jopa perille, kun tuli tiukka käännös, johon emme voineet vain mennä tuhatta ja sataa. Lopputuloksena meillä oli puhdas, muttei millään tasolla siisti rata. Mua ei haitannut, vaan taputin Pickettiä kaulalle. Tällaista hevosen kanssa piti olla. Vaikka se tuntui hallitsemattomalta touhulta, se tuntui hyvältä.