Bongasin maaliskuussa 2021 ruotsalaisen tallin, Benoit Dressagen, myynti-ilmoituksen useammasta hienosta puoliverisestä. Sydämeni kuitenkin varasti iso, tummanruunikko ori, jota Ninoksi kutsuttiin. Koeratsastuksessa yllätyin, kun ori oli herkkä ja täynnä energiaa, mutta silti kuunteli ratsastajaansa, vaikka hevosta esitellyt ratsuttaja sanoi, että Nino on ollut aika .. tapaus vielä pari vuotta sitten. Ilmeisesti villimmästä nuoresta on kehittynyt kokeneempi kilpahevonen, joka kuitenkin olisi mieluusti ottanut muutaman laukkakierroksen maneesin ympäri, jos olisi saanut.
Edellinen omistaja Kalle Sarén (VRL-11523)
Nykyisin lempinimeä Neo totteleva, trakehner on hitaasti kypsynyt ja vie omistajansa sydämen charmikkuudellaan. Varmastikaan kukaan kuka tunsi Neon sen alkuvuosina, ei kuvailisi oria kärsivällisenä. Ehei, he kertoisivat kuinka Neo oli tallin the tapaus. Villi nuori, joka himoitsi vauhtia ja oli ihmisiä kohtaan varomaton. Onneksi ikä on hieman kypsentänyt Neoa. Se yhä tykkää vauhdikkaista laukkakierroksista kentällä tai maastossa.
Kotioloissa Neo käyttäytyy kärsivällisesti ja huokuu hoitopaikalla isoa egoaan. Näin sitä pojat käyttäydytään. Aivan kuin se olisi ollut aina niin, mitä se ei tosiaankaan ole ollut. Ihmisistä Neo tykkää ja se on tallin yksi suurimmista herkkusuista. Se syö mitä vain sille tarjotaan ja miettii vasta jälkikäteen, oliko se hyvää.
Neo on jo tottunut matkusteluun ympäriinsä Euroopassa, joten se ei vierasta uusia paikkoja, vaikkakin virittäytyy hyvin tunnelmaan. Matkustus ja lastaaminen on sille siis aivan arkipäiväistä. Neoa ei haittaa myöskään kaverit kyydissä ja se onkin oiva matkustuskaveri hieman kokemattomalle hevoselle.
Ratsuna olon alkutaipaleella Neon oppimiskaari kehittyi hitaasti. Sen kanssa täytyi tehdä pohjatyöt hitaammin hankalamman luonteen takia, eikä hetken Neon kanssa oltiin pienoisessa katvealueessa. Neo laahasi ikätovereidensa vanavedessä. Yksinkertaisesti se olisi halunnut mennä lujempaa. Neo on aina ollut energinen tekemään, mutta energiatasojen hillintä on vaatinut ratsuttajalta töitä. Lopulta Neo otti aimoharppauksen eteenpäin ja kehittyi lyhyessä ajassa paljon. Se kiilasi muiden vanavedestä kärkeen.
Vauhdista voisi ajatella, että Neo olisi sopiva myös esteradoille. Ainakin se pääsisi menemään lujaa. Sillä on toisinaan yritetty vähän hypätä mielenvirkistykseksi. Neolta ei kuitenkaan löydy samanlaista silmää puomien ylitykseen kuin aitojen sisällä esiintymiseen. Ratsuna Neo on herkkä ja täynnä energiaa. Hyvät kolme askellaji ovat olleet aina orin yksi vahvuuksista. Siltä sujuu myös kaikki piaffesta passageen, vaikkeivat ne olekaan sen vahvin ominaisuus kouluratsuna. Vahvinta osa-aluetta Neo näyttää laukkaosuuksilla. Vaihdot ovat sujuvia ja piruetit loistavia, kun Neon saa valmisteltua hyvin. Sinnepäin tyylisellä valmistelulla ei kovin kummoista saa aikaiseksi. Neo on erityisen mukava ratsastaa, koska kaikesta energisyydestä huolimatta, se kuuntelee hyvin ratsastajaansa.
i Five Emotions trak rn 174cm |
ii Zero Ground trak rn 172cm |
ie For Life trak m 163cm |
|
e No Wonder trak mrn 164cm |
ei Only Love trak rn 170cm |
ee Natasha trak m 163cm |
Varsan nimi | Varsan tiedot | Emä | Muuta |
---|---|---|---|
t. Bailey Chelm | syntynyt 15.10.2017 | emä Bonheur | |
t. Ilana v.d. Liefde | syntynyt 30.04.2022 | emä Caryatid | KV-II |
o/t. Nimi | syntyy kesä/2025 | emä Siquirres |
kisaaja: Inna Paakkanen | |
04.08.2024 Komia dressage, Grand Prix - 08/42 10.08.2024 Kultasaari, Grand Prix - 21/46 68.134 % 25.08.2024 Seppele, Grand Prix - 18/30 60.299 % 30.08.2024 Harmony Champions, Grand Prix - 24/45 72.799 % 07.09.2024 Solgården Slott, Grand Prix - 20/22 |
|
ex-omistaja, Kalle Sarén | |
|
Hain Neon tarhasta sisälle talliin. Tykkäsin Neosta paljon. Se oli säpäkkä, mutta fiksu ori. Herkkä ja kuuma, muttei mikään tykinkuula, joka ei kuunnellut, jos päätti niin. Tietenkin me haettiin vielä yhteisiä nappuloita, mutta uskoin kyllä niiden löytyvän. Neon kanssa olin kyllä saanut haastaa itseäni toden teolla. En ollut vuosiin edes miettinyt Grand Prix ratoja. Capun kanssa hevosen suhteen siihen olisikin ollut mahdollisuus, mutta me ei lopulta koskaan päästy siihen asti.
Nyt Neon kanssa oltiin otettu heti härkää sarvista kiinni ja lähdetty hakemaan yhteisiä säveliä kisoihin. Hyvät prosentit me oltiin tehty Harmonyssa Alankomaissa, mutta niillä ei herunut kuin sijoitus luokan keskivaiheille. Tässä vaiheessa jo tiesin, että Neo oli kyllä sitä mitä siltä hain. Tuomaan minulle kokemusta Grand Prix luokista, jotta saisin Banskun niihin luokkiin paremmin. Harjailin tummanruunikkoa karvaa ripeästi. Neo oli onneksi rauhallinen hoidettava. Se ei turhia steppaillut, vaan siltä löytyi kärsivällisyyttä. Siitä ihan huokui kokeneen hevosen ego.
Varustin Neolle vihreän huovan ja pintelit sekä pujotin bootsit etujalkoihin. Kunhan kanget olivat vielä paikallaan, olimme valmiita. Neo käveli reippaasti vierelläni kentälle, jossa nousin mustaan koulusatulaan jakkaralta. Kentälle oli ilmestynyt myös Karri Juuson hopeanmustalla Inkyllä.
”Moi”, tervehdin.
”Hei”, Karri tervehti hymyillen.
Karri oli ollut Juusolla töissä jo Suomessa. Silloin Juuso piti kenttähevosiaan meille molemmille tutussa Vaahterapolussa. Muutosta ilmoittaessaan, Karri oli myös sanonut lähtevänsä oikein mielellään töihin Englantiin. Olihan se ollut miehellekin suuri muutos, mutta Karri oli keskustelujemme pohjalta kotiutunut oikein hyvin. Tallijuorut myös kertoivat, että Karri ja toinen kenttäratsuttaja Taylor olivat nykyisin oikein läheisissä tunnelmissa.
”Mä ratsastin jo Nipsun tänään, niin voit jättää sen tarhaan, jos teet Fasun kanssa jotain”, ilmoitin miehelle.
”Okei. Fasu saa tänään olla vapaalla.”
Nyökkäsin miehelle vastauksen, jonka jälkeen vaihdoimme kuulumiset ja palasimme sitten hevostemme pariin. Neon kanssa teimme hetken raviohjelman tehtäviä, jonka jälkeen nostin laukan. Verryttelin ensin molemmat kierrokset ja sen jälkeen me otettiin ensin kakkosia. Niissä Neo pärjäsi todella hyvin. Sillä oli luontainen kyky suoriutua hyvin vaihdoista, eikä ykkösissäkään tullut mitään suuria ongelmia. Usein meillä menikin pipariksi, ihan minun takiani, piruetit, joita en vain saanut pysymään tarpeeksi kasassa.
Ravasimme laukkojen jälkeen ja otimme vielä muutamat passage ja piaffe siirtymiset. Taputin hionnutta Neoa kaulalle ja annoin sen kävellä.
Parin kymmenen minuutin päästä Neo oli takaisin tarhassaan.
Keväällä lähdin etsimään jo valmiiksi isoon hevoslaumaani lisää vahvistusta. Täysin se mielessä, että saisin itselleni hevosen, jolla terästää omia taitojaan ja paremmat välineet viedä Bansku GP-luokkiin. Kävin testailemassa useampaakin tapausta Iso-Britanniassa kuin myös vähän kevään ja alkukesän kisareissuilla muissa maissa. Lähettelin videoita valmentajalleni, Charlie Haywoodille, ja tein kyllä perinpohjaista pohjatyötä. En halunnut tehdä äkkinäisiä päätöksiä.
Nine Oceans eli Neo (aikaisemmin Nino) löytyi lopulta Suomesta. Upea suurikokoinen ja hyvä ikäinen trakehner, jolla ei vielä ollut Grand Prix tason kilpailustartteja, mutta rahkeet olivat valmiina. Kävin koeratsastamassa Neon pariin otteeseen, kun olin käymässä Suomessa. Lopullisen ostopäätöksen tein Englannissa, kun esitin valmentajalleni videoita koeratsastuksesta. Vihreää valoa saatuaan ostotarkastuksen jälkeen, Neo saapui pikatoimituksella Sevenoaksiin.
Heinäkuu me treenattiin hikihatussa. Charlien valmennuksissa kävimme kaksi kertaa viikossa. Neo oli juuri sellainen hevonen, ettei se tarvinnut pitkiä aikoja kotiutuakseen. Enemmin se olisi riehaantunut, joutuessaan ottamaan rauhallisesti. Kalle Sarén jolta Neon osti, kertoi orin olleen aikamoinen the tapaus nuorena.
Kisoissakin me ollaan jo käyty, mutta niistä ei ole vielä mitään kunniaa saatu. Eikä se haittaa. Neo on ollut kaikkiaan erittäin hyvä ostos. Nyt yritän selvitä kolmenkympinkriisistä, uhmaiässä olevista kaksosista (ja hevosista) ja muutenkin kiireellisestä arjesta.