Haavehtija

Sympaattinen tiivistää Haavehtijan täydellisesti. Pienhevostamma herättää välittömästi positiivisia tunteita, sitä haluaa suojella ja rakastaa vieläkin palavammalla vimmalla kuin muita hevosia. Haavehtija itse huolehtii laumahierarkiassa alempana olevistaan ylläpitäen niin omia kuin koko porukkansa sosiaalisia suhteita luovien taitavasti erilaisten persoonien lomassa. Yleensä pahimmatkin äkäpussit tyyntyvät rapsuttelemaan Haavehtijan kanssa sekä suostuvat jakamaan heinänsä pienen hupsun kirjavan, kaikki sympatiapisteet kotiin keränneen tamman seurana.

Ihmistenkin kanssa Haavehtijan on yksinomaan ihana. Suurisydäminen pienhevonen rakastaa lähtökohtaisesti jokaista sen kanssa puuhastelevaa, eikä jaksa sydämistyä virheistä, sattumuksista tai oikein mistään muustakaan. Jos jonkun hevosen korvat saa tunkea kolme numeroa liian pieneen korvahuppuun ilman hevosen osalta tulevaa kiukkuista, tai edes turhautunutta, palautetta, niin Haavehtijan. Eikä tämä muuhunkaan virko mitään, klippauskone tai hammasraspi eivät aiheuta inhonväristyksiä, matolääke niellään kun sen aika on eikä kengittäjälle tietenkään kiukutella. Kuljetussuojat tuntuvat kyllä hupsuilta, sellaiset jaloissaan tamma kävelee korostetun korkein, varovaisin askelin, välillä päätään alemmas laskien ihmetelläkseen koipiinsa iskettyjä hökötyksiä hieman huolellisemmin. Siinä se taisikin olla, pikkuisen kanssa ei tarvitse ottaa huomioon piikkikammoa tai suihkepullopelkoa, ei varoa pesupaikan lattiakaivossa lymyävää näkkiä taikka huolestua hevosen lähtevän talutettaessa lentoon tuulen mukana. Päättötodistuksen täyden kympin käytösnumero suodaan kerta toisensa jälkeen Haavehtijalle, vieläpä hyvin auliisti.

Kunnon suomenhevosten tapaan Haavehtijakin toimii monenlaisessa työssä, vaikka onkin ensisijaisesti ratsu. Jo nuorena aisojen väliin päästessään kirjava keräsi ryhtinsä pöristen kovin tärkeänä, siitä paistoi ylpeys! Paistaa edelleenkin, olipa tamma sitten satuloitu tai valjastettu, kisapaikalla tai lähimetsässä mustikkametsällä käsihevosena. Avoimen uteliaasti kaikkeen uuteen suhtautuva tamma taipuisi taatusti mihin tahansa lajiin, ei välttämättä sellaiselle tasolle että kilpailla kannattaisi, mutta mukavaan harrastelemiseen kyllä.
Pienestä hevosesta löytyy rutkasti ruutia, voimaa sekä liikettä, Haavehtija jättää pikkusievän töpöttelyn vallan toisille. Tamma etenee pitkin, reippain askelin, yliastuntaa ei tarvitse etsiä ja pyydettäessä askel lyhenee sekä pitenee selkeästi. Hypyistäkin löytyy ilmaa, ei liioitellen mutta sopivasti, jalat nousevat nopsaan ja vaikkei Haavehtija ponnistuspaikkoja itsekseen keksikään, se osaa kyllä korjata monenlaiset virhearviot, joita matkan varrelle väkisinkin osuu. Epäonnistumiset, jatkuvat saman tehtävän tai esteen uusimiset, ratsastajan epäselvät avut tai meluisinkaan ympäristö eivät aiheuta kolhuja pikkutamman itsetuntoon tai keskittymiseen. Haavehtija se mennä viipottaa positiivisin mielin hyvällä itseluottamuksella läpi kotitreenit, valmennukset ja kisapäivät, lajista ja ratsastajan taitotasosta viis. Parhaansa kun yrittää on tehnyt kaikkensa.

Muutoinkin kuin kivojen liikkeidensä, hyppytekniikkansa sekä asenteensa vuoksi Haavehtija on mielettömän ihana ratsastaa. Ajaakin, totta kai. Pehmeä, taipuisa, malttavainen. Mikäli Haavehtija ei jotain ymmärrä se hidastaa vauhtiansa sen sijaan, että lähtisi isommin ehdottelemaan omiansa. Tekee se senkin, ellei tilanne muutoin etene mihinkään. Koskaan tamma ei ole ryöstänyt, pukitellut, ruvennut polkemaan jalkaansa tai muutoin osoittamaan mieltänsä rajummin keinoin, korkeintaan se luimistelee huiskien kiivaasti häntäänsä. Tämäkin pitkälti ääritapauksissa, ratsastajan roikkuessa ohjan sijaan jo kuolaimissa saakka. Haavehtijan kärsivällisyys sekä ymmärrys kantavat paljon pidemmälle kuin kenenkään muun tässä tallissa, kaikki kaksi- ja nelijalkaiset mukaan lukien.

Itse kuljetus ei Haavehtijaa jännitä, kirjava mutustelee kaikessa rauhassa heiniään tai seurustelee matkaseuransa kanssa päivän polttavimmista tallijuoruista. Lastaussilta on kuitenkin jännittävä, johtuen luultavasti varsavuosien harha-askelista sekä rampilta alas kompuroinnista. Mitään ei sattunut, ja Haavehtijan saa aina lastattua kerrasta. Se saattaa kuitenkin liikkua hitaasti empien tai itselleen epätyypilliseen tapaan nopeasti kipittäen, päivän punttien tutinasta riippuen. Kaikki tämä sen hupsun kuljetussuojakävelyn kanssa, tietysti. Mutta voi, kuinka ylpeä Haavehtija onkaan itsestään päästyään lastaussillan joko ylös tai alas, ja joku vielä kehuukin siitä!
Samaa ylpeyttä tamma tuntee aina tietäessään tehneensä hyvää työtä. Kilpailuissa tämä oikein korostuu, pienhevonen hoksaa kyllä tunnelman muutoksen sekä itseensä suorituksen aikana kohdistuvat katseet. Ainahan tappio kirpaisee, tämmöisen alati iloisen, tomeran ja ihanan symppismurusen kanssa ne tappiotkin vain nielee helpommin. Aina voi yrittää uusiksi, kilpailuita tulee ja menee.
© LissuT

Sukutaulu

i Murahti sph mrnkrj 146cm VIP MVA Fn, KTK II	ii Matriisi sph mrn 139cm
	ie Pirna sph tprnkrj 147cm
e Nuoskaneiti sh trt skj 151cm	ei Talvitörrökki sh rt 153cm
	ee Hiutaliina sh rt 150cm

Jälkeläiset

kisaaja: Rosanna Rautanen
00.00.0000 Kutsu, Helppo C - 0/0 0.000%
kisaaja: Elviira Rautanen
00.00.0000 Kutsu, 60cm - 0/0 0 vp

Porrastetut kilpailut