Cadnip

07.09.2021 ❭ Nipsu muuttaa Auburniin, lue tarina ^{kirjoittanut omistaja}

09/2024 - Nipsun osuus isommasta tarinasta kirjoittanut omistaja

Olin jopa hieman yllättynyt, että Nipsu sieti tarhata toisen orin kanssa. Melkein pelkäsin toisen potkivan toisen lopetuskuntoon, kun päätimme kokeilla järjestelyä, mutta mitä vielä. Se melkein oli parempi järjestely kuin Nipsun yksin tarhaaminen. Kaappasin Nipsun tarhasta kovan työn jälkeen ja talutin sen talliin.

Harjasin ja varustin Nipsun käytävälle sidottuna. Onneksi kukaan hevosistani ei ollut sellainen, joka sai hepulia yksin ollessaan. Juuso oli lähettänyt viestin, että olisi pian Tepigin kanssa kentällä. Hymyilin ja tuhahdin samaan aikaan, kun laitoin puhelimen takaisin ratsastushousujeni taskuun. Syksy oli alkanut, mutta ilma oli yhä lämmin, jonka ansiosta pystyin taluttamaan Nipsun kentälle pelkässä t-paidassa. Juuso oli kävelemässä kirjavan orinsa kanssa.

Talutin Nipsun nousujakkaralle, kiristin vyön ja laskin jalustimet, jonka jälkeen kapusin selkään. Nipsu olisi heti ollut valmis lähtemään kuin tykinsuusta ammuttuna, mutta nappasin kiinni ja pysäytin. Taputin sitä kaulalle, kun päästin sen uudelleen liikkeelle.

”Onko valtakunnassa kaikki hyvin, kun pääsit noinkin nopsaan hevosen selkään?” kysyin Juusolta, kun ratsastin Nipsun lähelle Tepigiä.
”On”, Juuso vastasi. ”Heatherilla on murheita laitumien jakamisesta, kun syksy on jo kuulemma pitkällä.”
Naurahdin. Kuulosti aivan Heatherilta. Heather oli loistava tallimestari, joka osasi pitää ison tallin narut käsissään, kun sen omistaja huiteli ympäriinsä kenttä- ja estekisoissa. Apunaan hänellä oli sisarukset Riley ja Mandy sekä Harrie, joka oli meidän mukana usein kisamatkoilla. Juuso tahtoi olla Harrieta kohtaan välillä turhan ankara, vaikka 23-vuotias nainen oli oikein pätevä ratsastaja.

Työskentelin Nipsun kanssa mukavat neljäkymmentä minuuttia. Teimme reippaasti kaikki askellajit lävitse. Nipsu oli niin energinen hevonen, ettei sen kanssa tarvinnut ottaa pitkiä taukoja. Olihan se myös nuori ja lihakset vasta kasvoivat, joten sen kunto välillä laahasi energian perässä. Me oltiin aloitettu orin kisaura elokuussa Suomessa kolmissa kisoissa. Lähettiin tietenkin hakemaan ilman odotuksia vain rytmiä ja tuntumaa sekä [i]käytöstapoja[/i] miten vieraissa paikoissa piti esittää. Odotetusti oltiin luokkien hännillä.

Sitten me matkustettiin kahta luokkaa varten Alankomaihin. Ja tsiisus! Nipsu oli tuntunut todella kivalta ja me sijoituttiin molemmissa luokissamme. Olin ollut niistä ihan valtavan ylpeä. Muuten niistä kisoista ei tullutkaan mitään mainitsemisen arvoista.

Nipsun karva oli hiessä, kun laskeuduin alas satulasta ja talutin sitä hetken maasta. Oli ihan huvittavaakin, miten siitä kovinkin lauhkea, kun se oli uupunut. Nyt se saisi taas taukoilla pari päivää, ennen kuin meillä olisi Charlie Haywoodin valmennus. Charlie on arvostettu kouluvalmentaja Iso-Britanniassa ja minun sekä Chloetten yhteinen saalis. Mies kävi valmentamassa meitä paikan päällä ja tekikin siinä oikein kunnollisen päivätyön. Jotkut olimme kaksistaan ja vähän yksilöllisesti myös erikseen. Välillä hankalaa myös teki se, että Lottiella oli vain tammoja, kun itsellä taas pelkkiä oreja. Jos joku tammoista oli vähänkin lähellä kiimaa, pidimme ihan suosiolla valmennukset erikseen.

”Menetkö tänään nuoria?” kysyin Juusolta, joka hidasti Tepigin laukasta käyntiin.
”Tarkoitus olisi Bethin kanssa ottaa seuraavaksi Teddie. Bethany saa toimia stunttina.”
”Jos ollaan yhtään samaan aikaan, niin mennään viimeisenä Banskun ja Pickettin kanssa maastoon”, huikkasin Juusolle, joka näytti Tepigin selästä peukkua.

Hoidin Nipsun pois ja palautin sen tarhaan Fasun luokse.