FF myönnetty 2021 VIP MVA myönnetty 2025 Fn myönnetty 2025 KTK-I palkittu 01.05.2025 |
FF, VIP MVA, Fn, KTK-I
Sitä aina toivoisi, että astuttaessa ihmisystävällisen ja hieman aremman hevosen voimakastahtoisella orilla, toivoisi varsan luonteen olevan jotain siltä väliltä. Ehkä jopa imevän enemmänkin sitä emänsä luonnetta itseensä. Aina ei kuitenkaan saa mitä haluaisi, mutta kukaan ei oikeastaan ole edes yllättynyt asiasta. Nipsusta on hiljalleen kasvanut juurikin isänsä lainen. Siitä lähtee yhtä reippaasti ääntä ja kaikkeen liittyy turhaa ylimääräistä liikehdintää. Sukutaulu ja jälkeläiset
Kilpailukalenteri
Näyttelyt ja kuvagalleria
Varustekaappi ja ohjeet
© Sokka Lux, EQP, Varustekartano ja Kirke Päiväkirja01.05.2025 Kantakirjatilaisuus131. tilaisuus, pisteet 75.70, KTK-I palkinto 07.09.2021 ❭ Nipsu muuttaa Auburniin, lue tarina kirjoittanut omistaja 09/2024 - Nipsun osuus isommasta tarinasta, kirjoittanut omistajaOlin jopa hieman yllättynyt, että Nipsu sieti tarhata toisen orin kanssa. Melkein pelkäsin toisen potkivan toisen lopetuskuntoon, kun päätimme kokeilla järjestelyä, mutta mitä vielä. Se melkein oli parempi järjestely kuin Nipsun yksin tarhaaminen. Kaappasin Nipsun tarhasta kovan työn jälkeen ja talutin sen talliin. Harjasin ja varustin Nipsun käytävälle sidottuna. Onneksi kukaan hevosistani ei ollut sellainen, joka sai hepulia yksin ollessaan. Juuso oli lähettänyt viestin, että olisi pian Tepigin kanssa kentällä. Hymyilin ja tuhahdin samaan aikaan, kun laitoin puhelimen takaisin ratsastushousujeni taskuun. Syksy oli alkanut, mutta ilma oli yhä lämmin, jonka ansiosta pystyin taluttamaan Nipsun kentälle pelkässä t-paidassa. Juuso oli kävelemässä kirjavan orinsa kanssa. Talutin Nipsun nousujakkaralle, kiristin vyön ja laskin jalustimet, jonka jälkeen kapusin selkään. Nipsu olisi heti ollut valmis lähtemään kuin tykinsuusta ammuttuna, mutta nappasin kiinni ja pysäytin. Taputin sitä kaulalle, kun päästin sen uudelleen liikkeelle.
”Onko valtakunnassa kaikki hyvin, kun pääsit noinkin nopsaan hevosen selkään?” kysyin Juusolta, kun ratsastin Nipsun lähelle Tepigiä.
Työskentelin Nipsun kanssa mukavat neljäkymmentä minuuttia. Teimme reippaasti kaikki askellajit lävitse. Nipsu oli niin energinen hevonen, ettei sen kanssa tarvinnut ottaa pitkiä taukoja. Olihan se myös nuori ja lihakset vasta kasvoivat, joten sen kunto välillä laahasi energian perässä. Me oltiin aloitettu orin kisaura elokuussa Suomessa kolmissa kisoissa. Lähettiin tietenkin hakemaan ilman odotuksia vain rytmiä ja tuntumaa sekä käytöstapoja miten vieraissa paikoissa piti esittää. Odotetusti oltiin luokkien hännillä. Sitten me matkustettiin kahta luokkaa varten Alankomaihin. Ja tsiisus! Nipsu oli tuntunut todella kivalta ja me sijoituttiin molemmissa luokissamme. Olin ollut niistä ihan valtavan ylpeä. Muuten niistä kisoista ei tullutkaan mitään mainitsemisen arvoista. Nipsun karva oli hiessä, kun laskeuduin alas satulasta ja talutin sitä hetken maasta. Oli ihan huvittavaakin, miten siitä kovinkin lauhkea, kun se oli uupunut. Nyt se saisi taas taukoilla pari päivää, ennen kuin meillä olisi Charlie Haywoodin valmennus. Charlie on arvostettu kouluvalmentaja Iso-Britanniassa ja minun sekä Chloetten yhteinen saalis. Mies kävi valmentamassa meitä paikan päällä ja tekikin siinä oikein kunnollisen päivätyön. Jotkut olimme kaksistaan ja vähän yksilöllisesti myös erikseen. Välillä hankalaa myös teki se, että Lottiella oli vain tammoja, kun itsellä taas pelkkiä oreja. Jos joku tammoista oli vähänkin lähellä kiimaa, pidimme ihan suosiolla valmennukset erikseen.
”Menetkö tänään nuoria?” kysyin Juusolta, joka hidasti Tepigin laukasta käyntiin.
Hoidin Nipsun pois ja palautin sen tarhaan Fasun luokse. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||